Jo alkuun varoitan että tästähän tulee sitten piiitkä postaus.
AKU
Akuli
on ollut koko viikon aivan sairaan hieno treeneissä. Tiistaina oltiin
sen kanssa Peikillä hyppäämässä 100cm. Verkassa tein paljon
tempomuutoksia, jolla varmistin sen että se varmasti liikkuu eteen
jokaisesta pyynnöstäni, koska radalla se jää niin helposti jalan taakse.
Radalla Aku tietysti katseli kaikkea muuta paitsi niitä
esteitä. Alkurata olikin tämän vuoksi hieman epätasainen, jouduin
muutaman paikan kanssa liian lähelle ja jonllekkin esteelle jouduin
lähettämään sen liian kaukaa. Aku ei kuitenkaan koittanut tällä kertaa
missään vaiheessa hankkiutua musta eroon omilla supernopeilla
käännöksillään, joten sekin oli jo edistystä :D
Tein kuitenkin vielä saman radan uudestaan ja sehän sitten menikin
ihan nappiin. Peik muistutti mua vielä mun omasta katseesta, joka
helposti jää alas. Heti kun muistin katsoa ylös ja eteen, hyppyjen laatu
parani huomattavasti. Toinen juttu mistä Peik mulle sanoi, oli se kauas
jääminen. Jos huomaan, että olen jäämässä kauas, en saa aina lähteä
puskemaan viimeisiä askeleita, sen sijaan mun täytyy vaan säilyttää
tuntuma ja pitää jalka hieman vahvemmin kiinni, jolloin hevonen lähtee
ihan samalla tavalla myös sieltä kauempaa hyppyyn ja näin hypystä tulee
rauhallisempi ja tarkempi.
Ekalta rundilta napattiin muuten yksi puomi mukaan linjalta kun se
jäikin yllättäen Akulle hieman ahtaaksi. Toka rundi oli helppo nolla :)
Ekalta rundilta napattiin muuten yksi puomi mukaan linjalta kun se
jäikin yllättäen Akulle hieman ahtaaksi. Toka rundi oli helppo nolla :)
Lauantaina sitten kävin vain herättelemässä Akua napakoilla
siirtymisillä seuraavan päivän kisoja varten. Notkistelin sitä myös
muutamilla avoilla ja eipä ole herra montaa kertaa liikkunut noin hyvin
itsensä läpi avojen aikana. Kyllä tuo Peikin neuvoma "hirvitreeni" on
vaan toiminut niin tehokkaasti ettei mitään järkeä. Sen huomasi Johkukin
sunnuntaina kisojen verkassa :)
Eli sunnuntaina oltiin hyppäämässä estejusseissa Dumissa.
Akustin kanssa päätin mennä 100 ja kauden ekan 110. Verkassa mulla oli
hyvin aikaa ja kävin ensin vaan ravaamassa ja sen jälkeen katsoin
muutaman radan ja jatkoin verkkaa sen jälkeen. Aku oli verkassa aivan
mielettömän hyvä siihen asti kunnes toimihenkilöt päättivät laittaa
sadettimen päälle, varoittamatta mua siitä.. No, tästäkös Aku sai hyvän
syyn aloittaa pelleilyn ja koska olin vika lähtijä ja ainut ratsukko
verkassa niin aikamoinen soppahan siitä syntyi.. Suoritin verkan sitten
loppuun niin että hyppäsin vain toisella puolella, mihin sadettaja ei
yltänyt ja kerkesin juuri ja juuri radalle.
Radalla Aku toimi todella hyvin. Kiertäessäni rataa, se tosin tuijotti
yhtä säkkikasaa esteen vieressä, muttei oikeastaan mitään muuta. Sain
hyvän laukan heti alusta ja pääsin hyvällä hypyllä ekan okserin.
Niinkuin alla olevasta kuvasta näkyy, laskeuduttiin oikeassa laukassa
alas ja jouduin korjaamaan ravin kautta. Se onkin sitten ainut syy,
minkä keksin sille, miksi kakkonen tippui. Paikka oli hyvä, mä muistin
katsoa ylös, mutta ehkä Aku ei saanutkaan niin hyvin rytmistä kiinni
kuin luulin ja hyppy ei ollut ihan niin napakka kuin olisi pitänyt.
Loppu rata sujui todella hyvin, Aku vastasi hyvin kaikkiin mun apuihin
ja tekeminen oli tosi kivaa ja helppoa :)
Lähdin siis varmoin mielin 110 radalle. Rataa kävellessä mua
kauhistutti oikeastaan vain 1, koska se oli iso okseri. Muut esteet
näyttivät ihan kivoilta ja rata oli muutenkin sujuva. Verkkaan sain
avukseni Johkun ja kaikki sujuikin ihan loistavasti. En ole varmaan
koskaan tehnyt noin hyvää verkkaa Akun kanssa ja Johkultakin sateli vain
kehuja :)
Radalle lähtiessäni mulla oli siis tosi hyvä
mieli ja hevosella myös. Kiersin radan ihan normaalisti ja kaikki sujui
hyvin, ei taaskaan mitään pelleilyä. Pääsin taas hyvään laukkaan ekalle
ja sinne tulikin hieno hyppy, alas laskeuduttiin tosin taas vasemmassa
laukassa. Tie kakkoselle oli loiva ja aikaa ei ollut paljon, joten
päätin jatkaa väärässä laukassa vain temmon säilyttäen. Mutta sitten Aku
näki taas ne hemmetin säkit. Metrissä se este oli hypätty toisesta
suunnasta ja kohti verkkaa. Nyt este oli poispäin ja säkit olivatkin
aika kamala juttu. Aku koitti heittää itsensä ympäri, mutta sain
potkaistua sen takaisin suoralle linjalle kohti estettä. Pääsin muutaman
askeleen eteen päin ja sama juttu uudestaa. Tällä kertaa se onnistui
kääntymään kokonaan ja sitten kuulin jo hylyn merkin. Itse en ollut sen
ekan käännöksen kohdalla ihan varma oliko se kielto vai ei, siksi
jatkoin. Olisi vaan pitänyt käydä esteen edessä ja tehdä uusi normaali
lähestyminen. Höh. Kolmannella päästiin yli, ai että harmitti. Mutta
eipä Aku olekkaan pitkään aikaan tehnyt mitään tuhmia juttuja, joten
pitihän sen muistuttaa niiden olemassaolosta..
Mutta
olen silti tosi tyytyväinen päivään, kaikki muu sujui hyvin ja koko
episodi pitää kuulemma vain unohtaa ja muistaa se metri ja kympin verkka
:) Seuraavia kisoja ja revanssia odotellessa..
HILDA
Hildan kanssa piti lähteä siis estejusseihin
hyppäämään 80cm, mutta suuren lähtijämäärän vuoksi ei jaksettu lähteä
sinne niin aikaisin :) Pidettiin hypyistä siis väliviikko ja
keskityttiin maastotreeneihin. Tai no siis veteen menoon. Omistajilla on
oma hiekkapohjainen ranta, josta veteen pääsee laiturin vierestä.
Ypäjällähän me ollaan muutama kerta käytykkin vedessä ja silloin kaikki
on menny tosi hyvin. Nyt veteen meno paikka oli vaan paljon haastavampi
ja poniakin hieman jänskätti. Saatiin se kuitenkin veteen toisen ponin
avulla :) Sitä kiinnosti kovasti koko ajan vesi ja missään vaiheessa
sitä ei pelottanut sen kummemmin. Ja veteen päästyäänhän se oli ihan
innoissaan. Se roiski jaloilla ja päällä ja oli muutenkin ihan
innoissaan.
Mentiin veteen vielä kolme kertaa niin että saatiin se sujuvaksi.
Joka kerta päästiin veteen yksin ja helpommin :) Vesitreenin lisäksi
työstettiin sileää ja laukkaa. Nyt kun askellajit alkavat toimia ja
siirtymiset ovat tasaisia, ajattelin ensi viikolla aloittaa vastalaukka
treenit. Kasvattajakilpailuja silmällä pitäen, meidän täytyy harjoitella
niitä aika ahkerasti, koska poni on tehnyt niitä todella vähän.
Hilda
saa lähteä mukaan myös Tampereelle, missä hyppään Retun kanssa ekan
kansalliseni :) Hilda hyppää pelkän 90cm, koska ihan vielä se ei ole
valmis metriin :)
RETU
Meillä on Retun
kanssa tosi hyvä treeni- ja kisaviikko takana. Tiistaina oltiin
Peikillä hyppäämässä 90 ja 100cm treeninä sunnuntaita varten. Ongelmaksi
osoittautui tällä kertaa se, että Retu menee hypyssä liian nopeaksi ja
nyt se tuli kaulastaan todella lyhyeksi ja jätti näin hypyissä selkänsä
lähes jokaisessa hypyssä pois. Sain ohjeeksi Kirsiltä tehdä paljon
lähestymisiä hieman liian lähelle estettä, jotta se alkaisi ottamaan
enemmän selkää hyppyihin mukaan. Peik taas neuvoi mua tulemaan tämän
hevosen kanssa pikkuisen enemmän pystyyn ja ottamaan pidätä selkeämmin
ylävartalon kanssa, silloin ohja ei lyhene ja kaulan pituus säilyy.
Tuloksena molemmista luokista yksi puomi. Tosin tyylipisteet 90:ssä
riittivät niin pitkälle, että olin ensimmäinen ei-sijoittunut
tiputuksesta huolimatta :)
Viikolla sitten treenattiin puomien kanssa niitä lähemmäs tuloja. En
halunnut hypätä enää ennen kisoja, koska se olisi ollut turhan rankkaa
Retulle. Puomeilla halusin saada laukan odottavaksi ja rennoksi, niin
että saan kuitenkin vaikuttaa siihen ilman, että laukkaan tulee
muutoksia. Oikealle kaikki onnistui erittäin hyvin, mutta vasemmalla en
meinannut alkuun saada Retua tarpeeksi pitkälle kaulalle, mutta monien
asetuksien ja pidätteiden jälkeen homma alkoi toimimaan.
Estejusseissa hypättiin siis 90 ja 100. Ysikymppi oli aikaluokka, mutta
en halunnut sen kummemmin ratsastaa aikaa, koska edessä oli kuitenkin
meidän eka metri. Tein muutaman pienemmän tien ja ilman mitään
sijoitustoiveita saimme jonkun häntäpään sijoituksen :) Rata oli hyvä,
perus siisti nollarata, mutta kaikista tyytyväisin olin siihen, että
sain Retun hyppäämään jo suurimman osan radasta selän kanssa ja kaulaa
käyttäen :)
Metrissä oli selkeästi helpompi rata kuin ysikympissä ja
sekin oli aiemman luokan tavoin aikaluokka. Otin tempoa hieman lisää
radalle lähtiessäni ja pääsin hyvin etenemään koko alkuradan. Tein myös
sarjalta pienen tien neloselle, samoin seiskalta kasille. Kasi oli kapea
ja Retu ei ollut jalkojensa kanssa ihan tarpeeksi nopea, vaikka paikka
olikin hyvä. Sieltä siis puomi mukaan, mutta sepä ei meitä haittaa :)
Aika olisi riittänyt kolmanteen sijaan, mikä oli ihan hieno juttu :)
Retun kanssa kuitenkin vasta vielä tutustutaan, ja nyt olen saanut jo
paljon muistettavia juttuja tulevia kisoja varten! Ensi viikolla siis
vuorossa on Tampere ja se eka kansallinen, hui!! :)
SIINA
Siina pääsi Retun mukana Peikille tiistaina
hyppäämään 80 ja 90. Tamma oli normaalia rauhallisempi verkassa ja
pääsin vaikuttamaan siihen hyvin ennen esteitä. Tein verkassa paljon
isoa ravia ja muutaman sirtymisen laukasta käyntiin, varmistaen että
pidättet menee läpi!
Ekalla radalla Siina toimi tosi hyvin ja luottavaisesti. Sain tehtyä
kaikille esteille hyvät lähestymiset ja rytmi säilyi tosi hyvin koko
radan. Tuloksena olikin tyyliluokasta kuudes sija. Kirsi ei ollut nähnyt
Siinaa pitkään aikaan ja totesinkin, että hypyt ovat kehittyneet ihan
hurjasti ja kunhan laukan saa kuntoon niin hepasta voi olla vaikka mihin
:)
Ysikympissä sama meno jatkui ja sain tehtyä tosi
siistin ja hyvän radan. Laukkakin oli parempi kun pääsin sujumaan
paremmin väleissä kun Peik oli pidentänyt niitä hieman :) Tuloksena
toinen sija ja paljon taputuksia Siinalle :)
Muuten en
kerennyt tällä viikolla Siinan kanssa treenailla. Mutta tavoitteena
olisi nyt saada laukka kuntoon ja heppa ehkä jopa aluemestaruuksiin
syksyllä!
CARA
Caran kanssa ollaan maastoiltu ja tehty
kokoamisia. Olen halunnut ponia niskan kanssa enemmän ylös ja painoa
takaosalle. Kuitenkin viikon aikana olen työstänyt sitä vain kolme
kertaa ja se tuntuu riittävän hyvin laidunelämän rinnalla. Tietysti
sitten kun aloitetaan taas hyppäämiset niin kuntoa täytyy hieman
kasvattaa. Nyt ei siis olla päästy hyppäämään kun omalla kentällä ei
oikein mahdu ja aikataulut kuljetuksen suhteen muualle ovat omistajasta
kiinni, joka jää vasta ensi viikolla lomalle. Sitten päästään taas
hyppäämään ja treenaamaan enemmän myös estepuolta :) Tosin, Caralle
tekee hyvää myös tämä sileän työskentely koska sillä on vielä paljon
opittavaa!
ED
Myös Ed on maastoillut
ja tehnyt rennosti duunia kentällä. Paljon ollaan tehty tempon muutoksia
ja vaihtoja sekä loivia väistöjä. Ed lähtisi väistöissä mielelläänm
tosi jyrkästi saman tien sivulle ja tästä olenkin pyrkinyt pääsemään
eroon. Olen tehnyt aina vain pienen pätkän väistöä, suoristanut ja taas
jatkanut väistöä. Jos poni on vähänkään ennakoinut sivulle lähtöä, olen
jatkanut vain suoraan. Mitään sen kummempaa ei Edin kanssa olla tehty,
se on niin hyvin koulutettu poni ettei sille tarvitse opettaa mitään
uutta :) Kunhan se pysyy samoilla raiteilla ja kunto pysyy yllä niin työ
on hoidettu ;) Ensi viikolla senkin kanssa päästään toivottavasti
hyppäämään :)
HEIDI
Kävin myös
pitkästä aikaa Heidin luona Keravalla. Heidi oli muuttanut uuteen
talliin ja siksi käyminen siellä on hieman venähtänyt, kun en ole voinut
mennä yksin. Poni oli kuitenkin oikein hyvällä mallilla, lukuun
ottamatta sitä, että vasempaan kierrokseen se roikkui laukassa todella
vahvasti oikeassa ohjassa. Tähän kuitenkin löytyi helposti korjattavissa
oleva syy. Heidin omistaja ei ollut saanut omalta valmentajaltaan
neuvoa miten korjata asia, joten ei ihme että poni roikkui oikealla niin
pahasti kun tyttö parka on vain kannatellut ponia :) Neuvoin asettamaan
ponin aina ulos sen jäädessä vahvaksi oikealta. Näin tuntumaa saa
siirrettyä myös enemmän vasemmalle, josta poni jäi nyt aivan tyhjäksi.
Tein
muutamat sulut diagonaalilla käynnissä ja ravissa ja nehän sujuivat
erinomaisesti. Sain hyvin otsan kohti pitkää sivua ja askeleet olivat
isoja ja taivutus hyvä. Laukassa tein paljon vaihtoja, jotka eivät
olleet ihan niin hyviä kuin edellisellä kerralla, mutta saatiin
aikaiseksi muutama aika hyvä :) Työstin myös vastalaukkoja. Vasen
vastalaukka oli erittäin hyvä, mutta oikea oli alkuun hieman vaikea kun
poni oli siellä kiinni niin vahvasti. Loppua kohden poni kuitenkin
parani ja täytyy taas vaan todeta, että tuon ponin kanssa on aina niin
ilo työskennellä :) Kai se osittain johtuu siitä, että tietää sen olevan
ensimmäinen poni, minkä on melkein alusta asti tehnyt itse, mutta on
sillä kyllä niin ihanat omistajat ja asenne ja kaikki. Aina sen kanssa
saa vaan hymyillä :)
KVEBEKA
Kvebekaa
liikutin koko juhannuksen ajan oppilaani ollessa pois. Tässä on kyllä
toinen hevonen, jonka kanssa on aina ilo tehdä töitä. Hienosti
koulutettu hevonen joka haluaa aina miellyttää. Sen kanssa pääsee aina
itse treenaaman temppuja ja fiilistelemään. Tehtiin viikonlopun aikana
paljon sarjavaihtoja, vastalaukkoja ympyrällä, keskiraveja, sulkuja,
siirtymisiä, piruetteja sekä väistöjä. Jonkun verran työstin myös
kokoamisia laukassa tietysti ennen piruetteja.
Kvebekan
kanssa oikeastaan ainut koko ajan muistettava asia on sen kaulan
pituus. Se tulisi mielellään etenkin laukassa hieman turhan lyhyeksi
edestä, joten koko ajan täytyy miettiä oman käden paikkaa ja sitä että
ei vedä taakse, vaan tekee pidätteet edessä. Tokana päivänä sain jo
hyvän fiiliksen tuntumasta ja kaulan pituudesta, ekaan päivään en ollut
ihan täysin tyytyväinen.
Yhtenä päivänä tein myös
hieman puomeja ja kavaletteja niin, että ajatuksena oli saada aikaan
rentoja lähestymisiä pitkällä kaulalla ilman painetta, mutta kuitenkin
niin, että laukka pysyy aktiivisena ja ettei se valu liian pitkäksi.
Tämä onnistuikin koulutyöskentelyn ansiosta todella hyvin ja heppakin
vaikutti erittäin tyytyväiseltä lyhyeen treeniin.
Ensi viikolla treenit jatkuvat taas heppojen kanssa normaalisti ja kisojakin olisi siis tiedossa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti