Ihan ensimmäisellä kerralla muutama viikko takaperin laitettiin neljä puomia poikkihalkaisijalle niin, että molemmille puolille kenttää jäi saman verran tilaa. Ihan keskellä oli mulle tila joss sain seistä ja juoksuttaa Haissia. Ennen puomeja juoksutin Haissia toisessa päädyssä ja se sai katsella puomeja ihan rauhassa juostessaan niistä ohi. Hieman pelottaviahan ne olivat mutta kyllä hän sinne viereen lopulta miltein joka kierros uskalsi :)
Haissi oli toki aiemminkin mennyt puomeja samalla staililla, joten ihan uusi juttu tämä ei sille ollut. Tutuksikaan sitä ei voinut kuitenkaa sanoa ja siksi kävelin muutaman kerran Haissin kanssa puomien yli taluttaen. Ensimmäisellä kerralla Haissia jänskätti, eikä se meinannut uskaltautua puomin yli, mutta rauhottavalla äänellä ja muutamalla maiskautuksella päästiin hetken mietinnän jälkeen ihan rauhassa toiselle puolelle. Kun puomin yli päästiin taluttaen, siirtin Haisiin kävelemään ympyrälle.
Ihan ei aluksi oltu samaa mieltä siitä, että puomien yli voisi mennä myös ympyrällä ja muutama täyskäännöskin suoritettiin tyylikkäästi juuri viime tipassa ennen puomeja. Omistajan ja pitkän juoksutusraipan avulla saatiin kaveri kuitenkin takaisin reitille ja johan alkoi sujua. Muutaman kerran Haissin oli alkuun tietenkin hypättävä puomien yli, mutta vähitellen kaveri alkoi rentoutua. Ei mennyt kauaakaan kun se jo hölkötteli puomien yli kuin vanha tekijä.
Juoksutuksen jälkeen kiipesin selkään ja aloitin pysähdyksillä. Haissi on helposti hieman hidas jalalle ja siksi tykkään alusta asti pitää sen herkkänä siirtymisten avulla. Johkulta saatu neuvo on myös osoittautunut hyväksi tälle hitaalle hevoselle - omistaja seisoo kentän keskellä juoksutusraipan kanssa ja jos hevonen ei reagoi ratsastajan apuun toivotusti, viuhauttaa hän raippaa niin että hevosen yhdistää jalka-avun viestikse mennä eteen päin raipan avustuksella. Johkun mukaan tätä kannattaa käyttää apuna niin kauan kunnes hevonen etenee oikeasti rehellisesti itse eteen. Itse ei tietenkään saa jäädä punkemaan ja apujen kanssa pitää myös olla tarkka.
Jatkoin pysähdysten jälkeen kevyellä ravilla ja otin mukaan sen jälkeen laukan nostot. Puomit oli tässä vaiheessa kerätty keskelle ja laukkojen jälkeen pyysin omistajaa laittamaan ne takaisin. Lähestyin ensimmäistä puomia käynnissä ja Haissi imi sinne hyvin. Aivan viimeisessä askeleessa se kuitenkin päätti vaihtaa suuntaa ja lähti armotonta rodeota kentän poikki. Kymmenisen loikkaa pysyin kyydissä ja sitten ilmoitin omistajalle että ajattelin laskeutua :D Haissi on sen verran herkkis, että osasin odottaa siltä tämän tyyppistä reaktiota. Otin hepan liinaan ja kävelin maasta jälleen muutaman kerran puomien yli ja kiipesin takaisin selkään. Sen verran Haissi oli kuitenkin jo kasvanut, että unohti tuon ikävän tilanteen ja pääti mut nätisti selkään. Sitten jatkettiin omistajan taluttaessa puomit muutamaan kertaan käynnissä jonka jälkeen ravasin vielä muutaman kierroksen ilman puomeja ja sitten heppa sai olla.
Vaikka rantauduin, oli se itseasiassa aika hyvä juttu. Selkään nouseminen ja liikkeelle lähtö ovat olleet Haissille ne ikävät kohdat ja tämä tippuminen vahvisti sen, ettei sitä ahdista ihminen enää ainakaan ihan niin paljoa. Vaikka se oli päässyt nakkaamaan mut alas, päästi se mut hyvin takaisin selkään ja suoriutui puomeista uudella yrityksellä mallikkaasti. Se ei jäänyt omaan jännittyneeseen ja pelokkaaseen kuplaansa, vaan antoi mun kiivetä takaisin kyytiin ja pyytää siltä asioita. Se on musta hieno juttu.
Tänään juoksutin Haissia jälleen puomeilla. Se toimi kuin ajatus. Se käveli rennosti puomien yli, ravasi letkeästi ja laukkasi hyvällä imulla. Sillä oli selkeästi KIVAA :) Tässä välissä on siis nyt ollut kaksi viikkoa, joiden aikana en ole mennyt sen kanssa puomeja, se on vaan saanut miettiä oppimaansa. Tämä selkeästi kannatti, koska nyt mulla oli narun päässä aivan toinen hevonen.
Keräsin ennakkosuunnitelmista poiketen puomit pois juoksutuksen jälkeen. Mun oli tarkoitus mennä niitä myös selästä käsin, mutta hevosen toimiessa niin hienosti, päätin jättää sille hyvän mielen. Tämä oli hyvä päätös, koska Haissi toimi myös sileällä hienommin kuin koskaan! Se oli todella herkkä jalalle ja kulki hyvin energisesti eteen. Se teki mielettömiä siirtymisiä ja laukannostoja, ilman että omistaja joutui kertaakaan hutkaisemaan juoskutusraipalla. Tällä viikolla Haississa on saanut huomata huimaa edistystä nimenomaan energisyydessä. Se alkaa selvästi luottamaan itseensä ja minuun, jolloin se uskaltaa myös liikkua rennommin ja isommin. Oon kyllä niin ylpeä tuosta pikkuhepasta <3
Ensi viikolla mennään sitten niitä puomeja ja toki sileää. Sitten Haissi saa hetken ratsastuslomaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti