sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Hoitajan tärkeys

Moni kilpaileva ratsukko tarvitsee tuekseen hyvän hoitajan. Hoitaja voi olla palkattu työntekijä, kaveri, hevosen omistaja, äiti, isä tai miksei vaikka poikaystävä. Etenkin Kemiön kaltaisissa isoissa kisoissa, jotka kestävät mahdollisesti useamman päivän, on hoitaja todella tärkeä apukäsi.

ratsastuskoululaiset varustamassa yhteistuumin ratsuaan

Minulla on yleensä aina hevosten omistajat matkassa. Koska omia hevosia ei ole, kuljettavat omistajat oikeastaan aina hevoset itse kisapaikalle. Näin he ovat aina mukana ja auttamassa hevosten kanssa. Kuitenkin mukana on yleensä kaksi hevosta ja ne hyppäävät lähes poikkeuksetta ainakin yhden saman luokan. Silloin mukana olevan henkilön ei ole turvallista pitää kahdesta hevosesta kiinni samaan aikaan. Näissä tällaisissa kisoissa on hyvä ottaa toinen apukäsi mukaan, jottei vaan tule kiire varustamisessa tai vaikka hokituksessa. Esimerkiksi Kemiössä sekä minä että Kati hyppäsimme Rauhalan suokeilla ja mukana oli omistaja ja yksi hoitaja.

Ponien kanssa ilman hoitajaa ei pärjää. Hyppäät aina luokan alussa ja radan kävelyyn menee aina kuitenkin sen verran aikaa, että ponin täytyy olla verkattuna jo ennen sitä.

Kemiössä Cara hyppäsi jokaisessa luokassa aivan alkupäässä. Verkkasin ponia aina hetken ennen radankävelyä, jonka jälkeen lykkäsin sen Päiville ja menin itse radankävelyyn. Sieltä tullessani hyppäsin takaisin kyytiin ja Päivi tuli verkkaan laittamaan esteet hyvän kokoisiksi. Jos olisin ollut yksin, en olisi välttämättä päässyt radankävelyyn tai saanut hypätä esteitä verkassa loppuun sen korkuisina kuin olisin halunnut.

hoitaja hokittamssa ponia

Lisäksi minulle tärkeitä juttuja ovat kuvat ja videointi. Hoitaja saa kaulaansa yleensä aina kameran ja pystyy kuvaamaan suoritukset minulle. Näin pystyn jälkeen päin analysoimaan omaa tekemistä ja kehittämään itseäni. Tottakai tarvitsen materiaalia myös tänne blogin puolelle ;)

Oli hoitaja kuka tahansa, toimii hän myös henkisenä tukena. Hänelle voi miettiä ääneen tulevia ratoja ja ratkaisuja sekä radan jälkeisiä fiiliksiä. Hän on saattanut humioida jotain, mitä sinä et ole ja näin voit saada taas jotain uutta näkökulmaa tulevaan suoritukseen tai jo tehdystä suorituksesta.

Kun voi 100 % luottaa omaan hoitajaan, voi keskittyä myös omaan suoritukseen täysillä. Silloin syntyy hyviä tuloksia. Tämän vuoksi jokaisella suomalaisella huippuratsastajalla on ainakin yksi raudanluja hevosenhoitaja kisoissa mukana. Hevosenhoitaja tietääkin yleensä hevosesta ja sen hoidosta melkein enemmän kuin ratsastaja itse. Hevosenhoitajat ovat tekemisissä kisahevosten kanssa miltein päivittäin ja tuntevat hevosen/hevoset läpikotaisin.

Kun tietää itse, millaista on ollut hoitaa viittä hevosta kerrallaan kansallisissa tai kansainvälisissä kilpailuissa, alkaa arvostamaan jo sitä yhdestä hevosesa huolehtivaa hoitajaa. Minulle hoitaja ei koskaan ole itsestäänselvyys, minulle hoitaja on se tärkein apu, jota ilman en pärjäisi kisoissa. Minusta se kuuluu myös näyttää hoitajalle, ja siksi ostan yleensä aina hoitajalle valmiiksi ruokaa kisoihin. Toki kisapaikalla hän saa myös ruokaa, mutta aina syömiseen kisoissa ei välttämättä ole aikaa ja siksi ruokaa on hyvä olla valmiina mukana. Lisäksi saatan välillä antaa kisoista voitettuja palkintoja hoitajalle tai sitten käyn pitämässä hänelle esimerkiksi ratsastustunnin jos siihen on hoitajan puolesta mahdollisuus. Pieniä juttuja minulle, mutta isoja hoitajalle. Ihan samalla tavalla, kuin hoitajasta saattaa tuntua pikkujutulta tulla auttamaan kisoihin, mutta minulle hän on korvaamaton apu.

Miten te muistatte omia hoitajianne?

7 kommenttia

  1. Tooodella hyvin kirjoitettu postaus! Itse toimin myös usein hoitajana, välillä yhdelle ponille ja välillä useammallekin. Ja paras kiitos on kyllä just ratsastustunti tai ihan vain ruoka.
    Arvostelin ja linkkasin muuten blogisi Tiian viikkohaaste- postaukseeni, http://ratsastuskouluoppilaantarinat.blogspot.fi/2014/07/162-suosikkiblogit.html?m=1 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva että käyt kisoissa hoitamassa, se on kallisarvoista kokemusta :) Ja kiva kun arvostelit blogini, kiitos siitä!!

      Poista
    2. Kiva kun käyt kisoissa hoitamassa, se on kallisarvoista oppia :) Ja kiva kun arvostelit blogini, kiitos siitä :)

      Poista
  2. Luin myös tuon Tiian viikkohaasteen, mutta koska itselläni ei ole blogia, ajattelin tulla kertomaan suoraan tänne että blogisi on ihan huippu! Yksi parhaista! Pidän asiapostauksista, analyyttisistä treeni- ja kisapostauksista. Blogisi on hyvä esimerkki siitä, että myös asiapostaukset voivat olla mielenkiintoisia ja vaihtelevia. Erilaisista näkökulmista kirjoittelu on hyvä: kisoihin valmistautuminen, hoitajan rooli, kisaradan analysointi ja ennen kaikkea tuo ratamestarin haastattelu olivat tosi hyviä! Kun tunnet hevosalan ammattilaisia voisi näitä haastatteluja olla enemmänkin, esim. valmentajien näkemys nuorten tasosta tai tämän hetken "treenitrendeistä". Lisäksi tekstisi on muutenkin miellyttävää luettavaa, noin niinkuin kirjoitusasullisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun kivasti sanottu :) Ja täytyy koittaa toteuttaa toi trenditreeni-haastattelu, tosi hyvä idea :)

      Poista
  3. Mulla on aina iskä mukana kisoissa, koska ilman sitä en sais ruunaa lastattua (on hieman ongelmainen lastatessa ja kisapaikalla käsitellessä). Samasta syystä mulla on aina kun vain mitenkään mahdollista, mukana sama tuttu hoitaja, joka pärjää huligaanini kanssa, tietää mitä varusteita käytän, miten hevonen syö ja juo reissun päällä, milloin mulla on tapana syödä ja juoda kilpailujen aikana. Lauran kanssa pelataan hyvin yhteen, on kiva lähteä kisoihin kun ei tarvi kaiken sen hässäkän keskellä vielä neuvoa hoitajaa varusteista, jankata hänen päähänsä ettei ole huolestuttavaa jos ruuna ei juo ennen starttia ja miettiä koko ajan että eihän heppa oo pääsdy karkuun. Laura tekee ennenku minä kerkeen edes ajatella. Jos olen ainoana seuramme edustajana kisoissa, pyydän Lauran kävelemään kanssani rataa jolloin iskä kävelyttää hevosta. Tässäkin on hyötyä kun hoitaja tietää millaisia ratoja minä teen, ja mihin hevonen kykenee. Hän osaa muistuttaa että se kyttää johteetonta muuria, ja takoo päähäni että uusinnassa sitten tehdään ne käännökset pennin päällä eikä vain yritetä.

    Minä, iskä ja kisahoitajani Laura sekö tietenkin se tärkein, oma silmäteräni, huligaani ruuna. Tällä kokoonpanolla hommat sujuu ja kisoissa on kivaa. Jokainen tietää oman roolinsa ja vastuualueensa.

    Ja tästä kaikesta hyvästä mennään aina mäkkärin kautta kotiin ja hoitajalle tarjotaan ruuat, sekä lisäksi pidän tunteja lauralle, kun hän saa ratsastaa hepoillani. Hoitaja on korvaamaton apu, oli kisat kuinka kaukana ja pitkät tahansa. Minulla on hoitaja jopa kotikisoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perheen tuki on kyllä tosi tärkeä tässä lajissa! Kiva kun isäsi on mukana hommassa, hänestä on varmasti suuri apu :)

      Ja vakkarihoitaja on aivan ihana juttu! Ei koskaan tarvi miettiä itse mitää, kun hoitaja on niin rutinoitunut ja tottunut myös sun rutiineihin ja kisafiiliksiin yleensäkkin :)

      Poista