sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Virma Lohjalla

Virman kanssa oltiin nyt siis ensimmäistä kertaa reissussa, mutta vahvasti näyttää siltä ettei se jäänyt viimeiseksi!

Pakattiin Julian ja Liinun kanssa ponit koppiin ja otettiin suunnaksi Lohja. LSR:llä järjestetyt kilpailut alkoivat 17.30 ja mun ensimmäinen luokka 60-70cm alkoi 18.15. Paikan päällä oltiin hyvissä ajoin ja purettiin ponit ulos kopista kun olin käynyt ilmoittautumassa.

Verkkasin Virmaa jo ennen radankävelyä koska mulla oli starttinumero 6. Poni huusi oikeastaan koko veran ajan Hildalle ja sen ratsastaminen oli ajoittain vähän haastavaa kun se ei kesittynyt hommaan ollenkaan..

Rata oli simppeli, tosin siellä oli muutamia sellaisia ratkaisuja, joista en itse ihan välittänyt.. Noh, anyway, suuntasin radankävelyn jälkeen takaisin verkkaan ja otin hypyt mukaan. Pystylle tuli hyviä hyppyjä ja poni oli kivasti menossa. Okserille mentäessä poni kuitenkin lähti luisumaan vasemmalle ja koitti ohi. Pysäytin sen ja annoin vasemman jalan kanssa hieman muistutusta raipan avustuksella siitä ettei ole okei mennä ohi esteistä :) Tämän jälkeen selviydyttiin kaikesta verkassa oikein kunnialla.

Radalla poni oli innoissaan. Esteet oli sen mielestä pieniä ja sillä oli selvästi kivaa. Paikat löyty kivasti ja rytmi säilyi. Uusinnassa kokeilin miten poni kääntyi ja kivastihan se pyörähteli. Aika oli varsin hyvä ja kakkosiksihan me lopulta sijoituttiin! Hieno poni!


Tällä kertaa hyppäsin luokan ekana ja olin jälleen verkassa ennen radankävelyä. Nyt poni oli selkeästi jo rennompi vaikka huutelikin edelleen Hildan perään.Olin hypännyt jo kaikki tarvittavat verkkahypyt ennen radankävelyä, mutta kun näin että kakkosena oli Virmalle aika iso nousuokseri, päätin käydä ottamassa yhden sellaisen vielä verkassa. Poni hyppäsi senkin kuin leijona ja sai paljon taputuksia.

Koska tämä oli Virman eka isompi luokka, olin tehnyt päätöksen jättää radan kesken jos se tuntuisi liian isolta ja hankalalta. Mitään tällaisia ongelmia ei kuitenkaan ollut! Poni hyppäsi kuin leijona koko radan uusintaa myöten, ja kaiken lisäksi NOLLANA! En kyllä ihan tuolla harjoittelumäärällä ja ponin historian perusteella olisi uskonut! Sarjaväli jäi uusinnassa vähän pitkäksi kun ratsastin askeleen aika lähelle a-osaa, mutta muuten paikat osuivat jälleen ihan kivasti ja poni tuntui hyvältä.

Aika ei kuitenkaan tässä luokassa riittänyt ihan sijaan asti, mutta poniin olin silti enemmän kuin tyytyväinen :) Tästä on hyvä jatkaa, kuulemma kohti piensuokkien mestaruuksia ;)


Niin kuin olen joskus aiemminkin maininnut, ratsatsan mielelläni uusien hevosten kanssa ensimmäiset ratani aina seurakisoissa. Olen Peikillä jotenkin tottunut Johkun hyviin ja reiluihin ratoihin ja elinkin pitkään siinä uskossa että seurakisojen radat ovatkin aina yhtä kivasti ja hyvin rakennettuja. Toisin on vuosien mittaan saanut kuitenkin huomata. Mitä pienemmät kisat, sitä oudompia ja kummallisempia ratoja saattaa eteen tupsahtaa. Samanlaisia ajatuksia on ollut viime aikoina muissakin blogeissa, mm. Mira pohti kummallisia reittivalintoja omassa blogissaan.


Perjantaisissa kisoissakin mua ihmetytti suuresti yksi asia. Miksi seurakisoissa, jossa luokat alkavat 60cm ja päättyvät 100cm pitää jättää maalinjat pois? Maalinjat kuitenkin ovat hevoselle reiluja, samoin kuin seurakisojen pitäisi olla ratsukolle. Radassa ei myöskään ollut yhtään suhteutettua linjaa, joka olisi ollut hyvää treeniä ja luonut rataan edes jotain teknisyyttä. Lisäksi kun luokka on esim. 80-90, ei luulisi radan alkavan niillä täyskorkuisilla 90cm esteillä. Nämä ovat tietenkin ratamestarin valintoja ja päätöksiä, itse vaan mietin näitä asioita seurakisojen ja niiden luonteen kannalta. En tarkoita, että menisin kisoihin hyppäämään luokkaa mihin en ole valmis, vaan lähinnä mietin ääneen sitä, miksei rataa voi suunnitella reilusti ja hyvin eteneväksi?

Muuten kisat olivat hyvin järjestetty, maneesissa oi hyvin tilaa verrytellä ja radalla sai olla aina valmistautuvana ratsukkona edellisen vielä suorittaessa. Radalle pääseminen yhden ratsukon ajaksi on mulle esimerkiksi Akun kanssa ihan ehdoton juttu. Sillon kerkeän ratsastaa hankalien paikkojen ohi, näyttää esteitä yms. Parkkitilaa oli myös reilusti ja erikoiskiitokset tuomaritorniin ja kansliaan siitä, että sain hypäta Akun kanssa vielä isommankin radan kisan päätteeksi :)

Kiitos Liinulle kuvista :)

10 kommenttia

  1. Mulla on susta ja Akusta(ehkä muistakin) kuvia, haluatko että lähetän niitä tässä joku päivä? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, tosi mielellään! Akusta mulla ei siltä päivältä ole nimittäin yhtään kuvaa.. :) voit laittaa osoitteeseen erika.hanhisuanto@hippola.net

      Poista
  2. Hienoja kuvia! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) onneksi on kivoja tyyppejä jotka jaksaa kuvata :)

      Poista
  3. Laitoin sulle kuvia Lohjalta (:

    VastaaPoista
  4. Ratamestarin haasteena varsinkin seurakisoissa on materiaalin puute...usein ei ole tarpeeksi puomeja maalinjaa varten, varsinkin kun en itse sille tasolle halua rakentaa esteitä vain parilla puomilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä totta että monella paikalla ei estekalustoa ole ihan maailman ääriin. Kuitenkin rataa suunnitellessa tämän olisi voinut ottaa huomioon ja jättää esim. viuhkan pois. Ei siitä montaa puomia tule lisää, mutta muutama silti. Ja pienimmässä luokassa sarjan alin puomi olisi hyvin voinut olla maassa, mutta nämä ovat vain mun mielipiteitä :)

      Poista
  5. Mikä on maalinja? :0 kisaan seuratasolla enkä ole ikinä kuullutkaan, vai onkohan asialle jokin toinenkin nimitys? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maalinjalla tarkoitan maapuomia joka on maassa esteen edessä :)

      Poista