sunnuntai 25. elokuuta 2013

HOPEAA!!

Tänään vuorossa oli yksi kauden pääkisoista, suomenpienhevosten estemestaruudet. Kisat järjestettiin Valkeakoskella, joten startattiin hevosten kanssa jo heti kuuden jälkeen. Itse letitin sekä Retun että Hildan ennen lähtöä. Mun mielestä hevoset on aina niin paljon siistimmän näköisiä kun niillä on tukka kiinni.


Kisapaikalle saavuttaessa radan rakennus oli vielä kesken ja saatiin hieman odotella. Ensimmäisenä oli siis vuorossa piekkareiden ensimmäinen osakilpailu, 80cm. 




Kun pääsin kävelemään rataa, sain todeta että se oli luonteeltaan aika simppeli ja yksinkertainen. Arvostelu oli A20, eli aikaratsastusluokka. Suunnittelin aika pienet tiet, mutta koska starttasin luokan lopussa päätin muiden ratojen perusteella ottaa hieman vähemmän riskejä. Toki käänsin radalla, mutta vain ne hieman pienemmät tiet. Aika oli kuitenkin nopea, ja sijoitus olikin kakkonen J Hieno poni.
Rata oli kokonaisuudessaan tosi tasainen ja Hilda eteni koko ajan hyvin ja energisesti. Radalla oli vain yksi linja ja sen sain yllättäen tehtyä viidellä, vaikka normaalisti odottaisin 23 metriä kuudella. Sisäänhyppy oli kuitenkin okseri, joten pääsin jatkamaan sieltä hyvin eteen. Sarja oli kahden askeleen väli, ja muille esteille tehtiinkin sitten aina omat lähestymiset.


Seuraavana vuorossa oli avoin 90cm alueluokka ja Retu. Verkkasin aika vähän, koska päivä oli tosi kuuma ja Retulla oli kuitenkin vielä metrikin edessä. Ravissa Retu oli aika jännittynyt ja ei aluksi taipunut ja asettunut kunnolla vasemmalle, mutta sain sen onneksi työstettyä aika hyvin kun muut ratsastajat häipyivät kävelemään rataa. Rata oli sama jonka hyppäsin Hildan kanssa, joten en käynyt sitä enää kävelemässä. Laukassa Retulla oli tosi hieno energia, parempi kuin muutamassa viime kisassa. Nyt se tosin alkoi olemaan jo niin innoissaan, ettei verkkahypyistä meinannut tulla mitään. Mikään pidäte ei mennyt läpi, Retu vaan puski kohti esteitä. Itse yritin vain nähdä askeleen ja tehdä ratkaisuja nopeasti. Pääsin ihan hyviin paikkoihin, mutta ei siitä verkasta silti kovin loistofiilis jäänyt..


Radalla Rekku oli kuitenkin ihan super ja seivasi mut hyvin heti kakkosella. Käänsin aika tiukasti okserille ja Retu lähti jälleen painamaan kättä vasten, eikä pidäte tietenkään mennyt läpi. Tuloksena hyppy ihan juuresta, mutta puhtaasti yli. Olin ihan varma, että se olisi pysähtynyt siihen, mutta osasin olla näköjään nyt tarpeeksi napakkana.


Loppurata jatkui todella rennosti ja tasaisena. Sain hirmu hyvän fiiliksen ja paikat löytyivät helposti. Ehkä tuo kakkosen kämmähdys oli myös Retulle hyvä muistutus siitä, että kuskiakin voi välillä kuunnella.Tulokseksi nolla-rata ja voitto! 


Seuraavana vuorossa oli metri. Rata säilyi aika samanlaisena, oikeastaan vain ykkönen ja seiska olivat eri esteet kuin edellisissä luokissa. Retu teki tosi hienon alkuradan ja sitten kuskille tuli ihan järkyttävä ajatusvirhe. Laukkasin nyt metrissä enemmän kuin ysikympissä ja viiden askeleen linjalle tulin hyvällä isolla hypyllä sisään. Koska edellisessä luokassa olin tehnyt aika ison pidätteen välissä ja väli oli niin täydellinen, ajattelin okserin jälkeen, että nyt pitäisi tehdä vähän vielä isompi pidäte, jotta mahtuisin samalla tavalla väliin. Ja mitäs tapahtuikaan?! Retu tuli niin hyvin takaisin, että tajusin saman tien jääväni kahden askeleen väliin. En osannut reagoida tarpeeksi nopeasti ja jäin vain odottamaan, vaikka olisi pitänyt ratsastaa eteen. Retu oli kiltti ja haki tilaa oikealta ja koitti ponnistaa yli, mutta mun jalka kaatoi johteen. Tästä rata jatkui kuitenkin erittäin hyvin loppuun asti ilman ongelmia. Mutta ai että voi ketuttaa tollanen niin maailman tyhmin virhe. Vieläkään ei siis saatu sitä nollaa metristä, höh. Retu kuitenkin tuntui hyvältä ja olin sen hyppykaariin enemmän kuin tyytyväinen.


Viimeisenä oli sitten piekkareiden toisen kierroksen aika. Esteet oli nostettu 85 senttiin ja rata oli sama kuin Retulla metrissä. Verkassa poni oli muuten aika hyvä, mutta aloittaessani poikkeuksellisesti aika isolla okserilla, juoksi poni siitä ohi. Mun pieni poni, joka ei ikinä juokse ohi tai kiellä kaahasi sujuvasti vasemmalta ohi. Tai no ei ikinä, mutta siis oikeasti todella todella harvoin saan sitä pysähtymään mihinkään. Eipä siinä, uudestaan vaan ja helposti yli. Koska poni tuntui hieman väsyneeltä, otin vain kaksi hyppyä okserille ja kaksi pystylle. 

Radalle lähtiessäni mulla oli hyvä laukka ja rytmi. Sain hyvän paikan ykköselle ja tumps. Poni teki etujalkavirheen ja puomi oli maassa. Harmitti niin vietävästi, että oikeastaan koko radan fiilis meni ihan maihin. 

Radalla ei ollut oikeastaan muuten mitään kamalia virheitä tai rytmirikkoja, mutta oma fiilis meni heti ykkösen jälkeen. Ponin kanssa on aina tosi kivaa radalla, mutta nyt kävi mielessä jopa ihan keskeyttäminen. Ei niinkään sen takia, että poni olisi tuntunut huonolta, vaan koska tiedän ensi viikon ja koko viikonlopun olevan sille raskas. Tiedossa on vielä viime hetken valmennuksia ja kasvattajakilpailut Ypäjällä. Poni starttaa siellä molemmat lajit ja töitä siis riittää. Tämän vuoksi mielessä kävi, että voisin päästää sen helpommalla ja jättää loppuradan hyppäämättä. Toisaalta tiesin, että radalta se saisi kuitenkin voimaa ja kestävyyttä. Jatkoin siis radan loppuun, mutta hieman sekavissa ajatuksissa. 


Mukaan tarttui kuitenkin siis sinivalkoinen ja sininen rusetti. Hepat toimivat ihan mallikelpoisesti ja molemmilla oli tosi hienoja hyppyjä. Ja olihan Hildan kanssa sitä puomia jo odoteltukkin. Se on kolautellut taitavasti jo Tampereen kisoista asti melkein jokaisissa kisoissa, joten tämä kuitenkin oli odotettavissa että se puomi sieltä jossain vaiheessa tulisi. Eikä se mikään maailmanloppu ole, mutta tottakai se harmittaa kun sattui juuri tuollaiseen paikkaan..


Kotimatkalla saimme kuitenkin hauskan puhelun. Piekkarit voittanut Nina soitteli ja kyseli miksei mua näkynyt palkintojen jaossa.. Olin siis saanut kaikesta huolimatta hopeaa! Olin ihan että eeei, en usko. Soitin sitten kisojen tuomarille ja hän varmisti asian, minä ja Hilda oltiin hopeamitalisteja suomenpienhevosten estemestaruuksissa, WAU! Mitalit ja rusetit jäivät siis Valkeakoskelle, mutta eiköhän ne sieltä jotenkin kotiin saada :D Emme millään uskoneet ponin sijoittuvan pudotuksen jälkeen, koska AM5 arvostelun mukaan kuusi ratsukkoa selvisi toiselle kierrokselle, joten ajattelimme mahdollisuuksien olevan mennyttä.. Joten, never say never :)


Tiivistys


Hilda hyppäsi 80cm nollilla ja sijoittui toiseksi. Rata oli hyvä ja kaikin tavoin siisti. Retu starttasin 90cm ja 100cm. Ysikympissä tein itse askelvirheen kakkoselle, mutta Retu seivasi. Tuloksena nopea nolla ja voitto. Metrissä mulle sattui ajatusvirhe ja tein liian ison pidätteeen 5 askeleen väliin ja Retu joutui hyppäämään aivan juuresta hakien tilaa oikealta, jolloin mun  jalka kaatoi johteen. Rata oli muuten ihan super ja olin tosi tyytyväinen. Piekkareiden toisella kierroksella Hilda teki heti ykkösellä etujalkavirheen ja saatiin sieltä tiputus. Ei siis päästy uusimaan ja lähdettiin kotiin. Matkalla sain kuitenkin puhelun että miksi ihmeessä et ole palkintojen jaossa, sä sait hopeeta.. Olin siis ekan kierroksen onnistumisen kautta saanut pidettyä itseni aika korkealla toisen kierroksen nelosesta huolimatta :) Minä ja Hilda ollaan siis piekkareiden estemestaruuksien hopeamitalisteja :) Ensi viikolla jatketaan Ypäjällä kasvattajakilpailun merkeissä, cant wait!!


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti