tiistai 27. elokuuta 2013

Elämäntapana hevoset

Jälleen kerran tänä aamuna kello soi kukonlaulun aikaan ja oli aika lähteä tallille. Koska käyn koulussa ja töissä, on mun oikeastaan aina pakko ratsastaa aamuisin, jos meinaan iltaisin tehdä jotain muuta. Todellisuudessa ne illatkin menevät yleensä tallilla, koska johonkin väliin ne oppilaatkin on mahdutettava :)

Kuva Lotta H

Aamuisin herääminen on toki varsinkin talvella aikamoista itsekuria vaativaa puuhaa, ja yhden jos toisenkin kerran tekisi paljon mielummin mieli jäädä nukkumaan, kuin lähteä tallille. Varsinkin kun taivaalta sataa rättejä tai pakkasta on enemmän kuin laki sallii.. Kun sieltä sängystä pääsee ylös ja tallille, on fiilis treenien jälkeen yleensö aina loistava ja päivä pyörähtää käyntiin ihan eri tavalla :)

Kuva Lotta H

Juurikin säiden vuoksi olen itse oppinut arvostamaan maneesitalleja vuosien varrella niin paljon, etten sitä edes sanoin voi kuvailla. Tällä hetkellä puolet ratsastamistani hevosista asuvat talleilla, jossa maneesia ei ole. Mukavuudenhaluisena ihmisenä maneesitallille olisi paljon helpompi herätä aamulla, kuin maneesittomalle.

Kuva Lotta H

Miksi sitten jaksan tätä hektistä arkea ja aikaisia aamuja? Koska tämä on elämäntapa. Hevoset eivät enää tässä vaiheessa ole pelkkä harrastus, vaan ne kuuluvat jollain tavalla jokapäiväiseen elämään. Elämäntavan lisäksi itse ainakin rentoudun aina kun pääsen satulaan, oli se sitten aamulla, illalla, kilpailuissa tai treeneissä. Mulle hevoset ovat se asia, joka pitää mut kaiken muun kaaoksen keskellä skarppina ja iloisena. Vaikka aiheuttavathan nekin välillä myös paljon huolta ja surua, ovat ne silti pääosin mielessä niiden aikaan saamien positiivisten kokemuksien vuoksi.

Lisäksi mä haluan kehittyä koko ajan lisää. Mä haluan oppia uutta ja päivittää jo mahdollisesti jopa vanhentunutta tietotaitoa. Mulle hevoset ja ratsastus ovat koko ajan meneillään oleva haaste, joka kannustaa ja haastaa sopivissa suhteissa niin ratsastajana kuin myös ihmisenä. Täytyy oppia hyväksymään pettymyksiä, täytyy osata kannustaa ja opettaa muita sekä oppia vaikuttamaan päivä päivältä paremmin hevoseen, jotta sekin joskus voisi auttaa sinua. Hevoset ovat tehneet ainakin musta todella vahvan ihmisen ja sen vuoksi mulla on tunne että pärjään hyvin myös muussa elämässä. Vaikka arki on rankkaa ja vaatii multa paljon, niin mä jaksan, koska tiedän että ilman tätä elämänkoulua ja tekemistä olisin todella hukassa itseni kanssa.

Kuva Lotta H

Jotta jaksan painaa aamusta iltaan (ja välillä öisinkin..) on mun nukuttava ja syötävä hyvin. Tämän vuoksi koitan mennä iltaisin suht ajoissa nukkumaan ja käyttää hyödyksi aina kaikki mahdolliset hetket nukkumalla esim. junassa matkalla töihin, pidemmillä välitunneilla sekä kisamatkoilla. Lisäksi syön paljon, itseasiassa todella paljon. Siinä vaiheessa, kun ratsastaa esim. neljä hevosta päivässä, valmenta sekä on koulussa ja töissä, energia ei todellakaan saa loppua kesken.

Kuva Lotta H 

Yksi haastavimmista tekijöistä kaiken kiireen keskellä on se kuuluisa kiireen aiheuttama stressi. Koska aikatauluja täytyy lyödä lukkoon jo hyvissä ajoin, saattaa alkuviikosta tulla aikamoinen paniikki kun huomaa kalenterin olevan jo ihan täyteen buukattu, ja sieltä pitäisi edelleen löytyä aikaa muutamalle oppilaalle ja sosiaaliselle elämälle.. Olen todella huono sanomaan ei uusille haasteille, etenkin kun kyse on hevosista. Haluaisin aina olla mukana kaikessa mahdollisessa ja päästä näkemään ja kokemaan uusia asioita. Siksi olenkin nyt kevään ja kesän aikana ottanut itseäni niskasta kiinni ja poistanut muutamia stressitekijöitä omasta elämästäni. Näin mulla itselläni on relampi olo ja energiaa ei kulu turhaan stressaamiseen ja murehtimiseen. Silloin jaksaa huomattavasti paremmin, vaikka kiire jatkuisikin.

Kuitenkin ehkä se suurin asia, joka auttaa jaksamaan on se onnistumisen tunne ja se fiilis kun huomaa oppineensa uutta. Viime aikoina olen saanut paljon uusia ahaa-elämyksiä, jotka buustaavat mua hirveällä voimalla taas eteen päin. Lisäksi kisakausi on ollut todella hieno ja menestyksestä olen saanut uutta iloa ja intoa treenaamiseen. Ollaanhan siellä pohjallakin käyty, mutta aina sitä jostain saa taas niitä hienoja onnistumisen hetkiä, jotka tasapainoittavat tilannetta. Kaikesta kuitenkin oppii ja siksi täytyy myös epäonnistua :)

Opiskelukaverit kysyvät multa usein, miten mulla on aikaa ja energiaa käydä niin paljon töissä koulun ohella. Vastaus on todella yksinkertainen; Jos en tee paljon töitä, ei ole rahaa autoon. Jos mulla ei ole autoa, ei pääse hevosten luo.

Ja jos mulla ei ole hevosia, mulla ei ole mitään.


Kiitos hienoista kuvista Lotta H! Lisää kuvia täällä.

3 kommenttia

  1. Ihan pakko on kommentoida; tunnistin yllättävästi monessa kohtaa itseni, vaikka täysin eri elämän tilanteessa (17v) oonkin! Joudun ite koulun ohella tekemään töitä (lastenhoitajana) jotta saan rahat kerättyä ponivuokriin. Rahaa ei riitä kalliiseen ja tavoitteelliseen treenailuun joten omia tietoja soveltaen oon päässyt 'jo näinkin pitkälle'. Kesällä mietin ootkohan hirveen kiireinen, juolahti ajatus mieleen olisitkohan halunnut yhden oppilaan lisää opetettavaksi, mut sit tajusin et turhaan ees haaveilen, rahat ei vaan riitä. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä niin tiiän ton tunteen.. Halua olis ja ennen kaikkea sitä luottoa itseensä siinä määrin että tietäisi pystyvänsä johonkin, mihin ei vain ole resursseja.. Lirjotan lähiaikoina tekstin siitä miten mä oon tähän pisteeseen päässyt, ehkä saat siitä jotain vinkkejä :)

      Poista
  2. Ja haaveilu ei oo koskaan turhaa, muista se :)

    VastaaPoista