torstai 19. kesäkuuta 2014

Hevosia matkan varrelta. Osa 5: Zaragoza

Hymy nousee huulille kun ajattelenkin tuota ihanaa pikkuista tammaa <3



Zaran löysin S:n kautta, kun autoin häntä Uffen kanssa ratsastuskoulun ohella. Kävin siis tällöin vielä Peikillä kaksi kertaa viikossa, joten heppailun määrä kasvoi aika lailla hetkellisesti kun aloitin Zaran vuokraamisen.


Zaran omistajalla oli pieni lapsi, jonka vuoksi sain kilpailla ja valmentautua hevosella täysin vapaasti. Zara oli hypännyt muutaman nuorten hevosten kansallisen luokan omistajansa kanssa 110-tasolla, joten se oli mulle oiva opetusmestari ensimmäisiin isompiin aluekisoihin. Sileän työskentelyssä tossa tammassa riitti hommaa kun isossa kaupungissa - se olis tykännyt mennä vain pitkänä ja rentona :)

Sileän puoleen paneuduinkin oikein urakalla Alexandra Malmströmin kanssa. Alexandraan olin siis tutustunut S:n ja Uffen kautta ja hänen tunneille halusin ehdottomasti myös Zaran kanssa. Alexandran opeilla sain Zarasta enemmän irti kuin olisin ikinä uskonutkaan. Ilman näitä Uffen ja Zaran kanssa käytyjä tunteja olisi jäänyt saamatta niin monta hyvää neuvoa ja ennen kaikkea kokematta upeita elämyksiä.


Zara asui Krevolassa, eli tallille pääsin ainoastaan silloisen poikaystävän kyydillä tai S:n kyydissä. Onneksi S kävi tallilla oikeastaan päivittäin ja asui ihan mun vieressä.. Muutenhan vuokraamisesta ei olisi tullut yhtään mitään.


Kävin Zaran kanssa paljon Maria Sopukin tunneilla. Opin Zaran kanssa paljon siitä, kuinka tärkeää on saada energinenkin hevonen jalan eteen hypätessä. Maria teetti todella paljon myös teknisiä harjotuksia ja paljon paljon puomeja, joten sain hyvää lisää omaan ratsastukseeni niiden harjoitusten kautta.


Marian mukana pääsin myös kisoihin, joka oli aivan lottovoitto! Oli kiva käydä kisoissa valmentajan kanssa, aina oli tuki ja turva mukana :) Aloitettiin Zaran kanssa 80 ja 90-luokista, mutta siirryttiin aika äkkiä 90 ja 100-luokkiin.


Zaran kanssa hyppäsin ensimmäisen alue metrini sekä ensimmäisen 110-luokan, tosin seuratasolla. Kun olin juuri päässyt kisojen makuun ja treeneissä sujui, loukkaantui hevonen tarhassa. Tämän myötä se siirtyi viettämään rauhallista elämää pienelle tallille ja minä jouduin etsimään uusia heppakavereita.


Zara oli todella mukava ja symppis kaveri ja sen kanssa sain oppia ihan äärettömän paljon, kiitoksen vaan sinne omistajalle! ;)


Ainut kerta, kun sen kanssa hieman sattui ja tapahtui oli yksi aurinkoinen kesäpäivä. Olin päättänyt mennä maneesiin treenamaan, koska siellä oli kouluradan kirjaimet ja halusin käyttää niitä treenissä hyväkseni. Treeni sujui todella hyvin ja kun lopettelin ratsastusta, laitoin raipan takaisin seinässö olevaan telineeseen kiinni. Tämä teline sattui olemaan juuri maneesin oven puoleisen lyhyen sivun keskellä, juuri ennen uloskäyntiä. Kun itse vielä laitoin raippaa telineeseen, lähti Zara kävelemään ulos ja pam, kulman takana ollut muovinen jakkara yllätti sen täysin. Raukka pelästyi sitä niin että hyppäsi ylös ja kaatui taakse. Ja mähän jäin alle. Zaran kömpiessä ylös potkaisi se vahingossa mua lantioon ja käteen, heppa kuitenkin säästyi vaurioita.


Maneesissa ei sillä hetkellä ollut muita ja hetken istuskeltuani Zaran vieressä nousin ylös ja talutin hevosen talliin. Tässä vaiheessa en edes huomannut, että Zara oli potkaissut mua, olin kai niin shokissa. Matkalla talliin mua vastaan tulivat Maria ja toinen hevosenomistaja jotka huomasivat tietysti ensimmäisenä mun täysin verisen käden. Siinä sitten koitin selitellä mitä oli käynyt.. Omistaja soitettiin tietenkin paikalle ja hevonen sai tarvittavat hoidot. Itse pääsin poikaystävän kyydillä kotiin, joka tietysti soitettiin mua hakemaan, koska hetken paikallani istuttua ei käsi noussut enää mihinkään.

Lääkäriinhän sitä sitten oli pakko mennä, mutta murtumilta onneksi vältyttiin. Lantion alue oli monta päivää kauniin sininen ja käsi tikattiin. Onneksi ei ollut hokkiaika, muuten olis ollu aika nättiä jälkeä.. Onneksi oli kypärä :)

Zaran kanssa sain siis oppia paljon. Ja oikeastaan tämä oli se ponnahduslauta, jonka kautta löysin uusia kontakteja, mm. Alexandran. Pääsin taas askeleen eteen päin ja luvassa olikin paljon hienoja juttuja!

Aiemmat

Hevosia matkan varrelta. Osa 1: Winters Boy

Hevosia matkan varrelta. Osa 2: Captain d'Aubry 

Hevosia matkan varrelta. Osa 3: C-Tom

Hevosia matkan varrelta. Osa 4: Ophrys SWE 


4 kommenttia

  1. Mikä on tuon myynnissä olevan Ronjan virallinen nimi? :)

    VastaaPoista
  2. Todella mukavaa ja mielenkiintoista tekstiä kirjoitat! Luen blogiasi aina kun muistan tämän. Olen nähnyt kun ratsastat, sinussa on selvästi lahjakkuutta. Olisi mukava lukea tehtävistä mitä hevosille teetät, eli miten treenaat itsenäisesti, mitä haet eri harjoitteilla, ja miten kontrolloit omaa suoritustasi itsenäisesti (mielikuvaharjoitukset yms). Iloista hevoskesää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista :) Täytyy kirjoittaa taas enemmän noita teoria juttuja, yhdessä vaiheessa tuli palautetta että niitä on liikaa ;)

      Kivaa heppakesää myös sinulle!!

      Poista