lauantai 27. joulukuuta 2014

Voittaminen

Puhuttiin Niken kanssa yksi päivä voittamisesta. En tiedä mihin kristallipalloon hän oli katsonut vai oliko joku kenties juorunnut mun voitontahdosta, koska sen verran pitkän luennon sain siitä milloin voi edes yrittää voittamista. Mullahan on tunnetusti ihan kauhean kova kisavietti ja jotenkin olen tähän asti kuvitellut että millä tahansa hevosella voi voittaa, mutta tämä keskustelu avasi taas silmiäni omalla tapaa.

Kansallisen Prix de Hippoksen voitto Turussa 18.5.2014

Kun ajattelen "aikuisia" hevosiani; Akua, Hildaa, Retua yms. olen ollut aiemmin sitä mieltä, että kuka tahansa noista hevosista voisi voittaa milloin vain. Teoriassahan se onkin näin, mutta todellisuudessa aika kaukana siitä. Nuoret hevoset ovat asia ihan erikseen, niiden kanssa ollaan aina radalla opettelemassa ja tekemässä tasaisia ja varmoja suorituksia.

Kansallisen Prix de Hippoksen voitto Turussa 18.5.2014, Rillan Renttu

Nikke kuitenkin iski mulle hyvän läpsyn vasten kasvoja kun aloitimme keskustelun sillä, ettei kaikilla vaan yksinkertaisesti ole varaa ostaa (raa´sti sanottuna) muutaman kauden jälkeen uutta hevosta kun edellinen on ajettu kisoissa loppuun ainainen voitontahto silmissä kiiluen. Tämähän on juuri se tilanne mikä mulla on. Käytössä on vain yksi puoliverinen, jolla voi edes haaveilla hyppäävänsä hieman isompaa. Muutkin hevoset ovat muiden omistuksessa ja ihan yhtä tärkeitä, joten kun käytössä on jotain itselleen noin arvokasta, tulisi sitä vaalia kuin kultaa. Kun kisoissa katsoo lähtölistaa ja toteaa luokan olevan jo itsessään haastava, pitäisi jo siinä vaiheessa päättää, ettei tänään kilpailisi voitosta, koska haluaa säästää itselleen kullan arvoista kilpakumppania. Miksi laittaa hevonen äärirajoilleen, kun tietää että vastassa on esimerkiksi paljon isompia luokkia hypänneitä ja nopeita hevosia? Etenkin kun Suomessa palkintorahoilla ei saa edes lähtömaksuja takaisin, on rahan ajatteleminen ihan turhaa. Voittaminen on toki hienoa, mutta eikö hienoa ole myös ratsastaa hevonen koulutusmielessä todella ajatuksella radan läpi ja saada puhdas tulos ja ehkä jämäsija kuin kaasuttaa puoliajatuksella maaliin ja ehkä selvitä ilman puomeja, tai sitten raapia niitä alas pitkin rataa ja samalla kuluttaa hevosta paljon enemmän?


Nikke avasi hyvin silmiäni toteamalla ääneen myös sen, että jokuhan ne hevoset myös kouluttaa. Jos radat tekee alusta asti vain voittomielessä, alkaa hevosten hyppy kärsiä ja niiden kyky haalistuu kisa kisalta. Kun hevoset opettaa alusta asti tarkoiksi ja säännöllisiksi radalla, tulee myös vastaan se päivä, kun niillä voi taistella voitosta. Silloin ne tietävät voivansa luottaa ratsastajaan aiempien hyvien kokemuksien perusteella ja puomit pysyvät ylhäällä niiden tarkkuuden ansiosta.

Rekkuboy <3

Kun katsoo tämän hetken maailman kärkinimiä, voi todeta että heillä on paljon erilaisia hevosia. On GP-hevosia, puikkarihevosia, pelejä aikaluokkiin sekä joku yksilö vielä pienempiin luokkiinkin nuorten hevosten ohelle. Jokaisella hevosella on oma tarkoituksensa, mutta kun katsomme saman ratsastajan (olettaen että hevosia ei ole myyty) tuloksia muutaman vuoden päästä, voimme usein todeta, että GP-hevonen on edelleen sama, sen rinnalle on kasvanut ehkä toinen hevonen nuorten joukosta, mutta aikaluokkahevonen on aivan eri. Isojen kisojen aikaluokat ovat omalla tavallaan näytösluokkia ja hevosten kulutus sen mukainen. Kun joka kerta mennään isosti ja isoa, emme voi olettaakkaan että ratsut kestäisivät vuodesta toiseen. Kun tällaiseen on varaa, niin mikäs siinä, mutta itselläni tuollaista mahdollisuutta ei ole.

Tästä lähtien uskon miettiväni kisoissa enemmän tilanteita harjoituksen kannalta, ihan kaikkien hevosten osalta. Tällä en nyt tarkoita sitä, ettenkö olisi tehnyt näin aiemmin, mutta nyt osaan ajatella asiaa ehkä hieman eri kantilta. Toki on kisoja (kuten Suokkien mestaruudet, ikäluokkakilpailut sekä aluemestaruudet) joissa haluan voittaa, mutta senkin voi tehdä enemmän ajatuksella. Jokainen suoritus vaatii tuekseen osaamista, onnea ja uskallusta. Uskallusta multa löytyy, mutta jatkossa aion yhdistää siihen enemmän osaamista ja antaa onnen hoitaa loput ;)

13 kommenttia

  1. "Kun tällaiseen on varaa, niin mikäs siinä, mutta itselläni tuollaista mahdollisuutta ei ole."

    Aika raakaa. Siis se, että jos olisi rahaa, voisi pitää hevosta kertakäyttökamana ja heittää pois kun sen psyyke tai fysiikka on tuhottu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on.. Mutta sitäkin ikävä kyllä tapahtuu..

      Poista
  2. Olipa hyvin kirjoitettu, täyttä asiaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Välillä jonkun muun vaan pitää avata ne silmät ja sitten se toinen voi kirjoittaa ne asiat ylös ja muiden nähtäviksi :)

      Poista
  3. Kyllä muuten palautti mutkin maanpinnalle lukea tämä! Eihän tällaisia "perus" juttuja oikeesti ajattele ennenkuin siitä mainitaan, oon itsekin koko viime kauden ollut ilmeisesti näyttämässä kuinka mulla onkaan suomen parhaat esteputet, mutta ajatus on jäänyt sinne jonnekin karsinan pölyihin :D Jatkossa muistan niilläkin keskittyä siihen itse suoritukseen voittamisen sijaan, tietysti "pääluokat" hoidetaan sitten kuten itsekin sanoit. Oon samaa mieltä kyllä tosta nuorten hevosten koulutusmielessä kilpailemisesta, meillä edetään hitaasti mutta varmasti kohti isoja ratoja.
    Aiotteko mennä vielä muuten useita kisoja saksassa ollessanne? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuorten kanssa pitää kyllä edetä aina niiden ehdoilla! Ja sun putet on hienoja!! Karsinasta vaan se ajatus mukaan ja pölyt sikseeen niin voitat kaiken ens kaudella ;)

      Ja on tarkoitus mennä vielä niin paljon kisoja vaan kun keretään :) Ainakin 3-4 vielä tammi-helmikuun alkuun :)

      Poista
    2. Kai te tuutte Rekun kans vielä messiin? ;)
      Ja hei, tsemppiä saksan kisoihin ja treeneihin ja tietysti koko kaudeksi 2015!!

      Poista
    3. Teille kans :) Eiköhän me tulla :)

      Poista
  4. Itse pidän todella paljon kilpailemisesta, sen tuomasta jännityksestä ja siitä fiiliksestä. Voittaminen ja sijoittuminen on mielestäni hienoa, mutta olen aina joutunut tekemään itse hevoset, jolloin minulle on ollut kuin "itsestään selvää" ettei voittaminen ole tärkeintä. Tai siis kuin itsellä ei ole sellaisia lahjoja että saisin kisattavaksi muiden hevosia tai rahaa että voisin ostaa uuden aina vanhan tilalle. Niinpä aina yrittänyt vain parhaani, joskus se on tuonut jopa sen sinivalkoisen ruusukkeen, joskus sellaisen emämunauksen että hävettää :) Silti en voi sanoa että yhtäkään kisaa katuisin, pitää vain mennä näillä hevosilla mitkä on nyt käytössä ja toivoa että niistä on iloa vielä pitkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kisaaminen on kyllä ihanaa kun se tuo oman jännityksen ja fiiliksen :) Ja onhan sitä välillä otettava riskejä, jotta voi voittaa! Mutta osaan itse suhtautua nyt kisoihin ehkä hieman rennommin kuin aikaisemmin :)

      Ja parasta on se, kun tietää tehneensä hevoset itse ja saa niillä sen ensimmäisen sinivalkoisen :) Sitten on mennyt ainakin joku asia nappiin :)

      Poista
  5. Minä olen kanssa aika voitontahtoinen. jos nyt vielä tulisi mahdollisuus kilpailla, niin joutuisin varmasti näitä asioita käymään aika lailla läpi. Tosin toisaalta joskus se tulee itsestäänkin. Kyllä me Tintin kanssa viimeiset kisamme 2012 tehtiin aika lailla muut asiat kuin voitto mielessämme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä aina joku hevonen opettaa ratsastajalleen sen, ettei aina voi voittaa :) Ja nyt olen itse ymmärtänyt että voi olla voitontahtoinen ilman, että joka kisa pitäisi voittaa :)

      Poista
  6. Voi, luin tän alusta loppuun ja avas munkin silmiä ja onneks näin alussa ennen kuin alan ees kilpaileen säännöllisesti. Aiva super hyvä postaus.

    VastaaPoista