torstai 18. joulukuuta 2014

Rääkkiviikko

Tällä viikolla mulla on ollut valmennus kolme kertaa. Voin kyllä rehellisesti sanoa että rankkaa on ollut mutta samalla niin opettavaista että.. Voisin oikeastaan sanoa, että olen kolmessa päivässä oppinut enemmän kuin koko syksyn aikana yhteensä. Tai jopa ehkä koko vuonna.

Aloitetaan tiistaista. Laura otti mut käsittelyyn ja keskityttiin siihen, että pääsen pitkillä sivuilla eteen ja pystyn koska tahansa jarruttamaan rauhassa, ilman että takajalat lopettavat työskentelyn ja kääntämään pienelle voltille. Tehtiin tätä ensin hetki ravissa niin että Aku oli pitkällä kaulalla ja sään sekä niskan kanssa mahdollisimman rento. Kun siirryttiin laukkaan, muutui homma paljon vaikeammaksi. Ravissa sain Akun aika kivaksi, mutta tiesin heti laukkatyön alkaessa, että vaikka se tulisi olemaan vaikeaa, olisi se myös tuotteliasta.


Pitkillä sivuilla oli siis tarkoitus laukata isoa laukkaa aktiivisella takaosalla. Kun käännettiin voltille, piti pystyä jarruttamaan ja kokoamaan ilman, että hevonen lössähtäisi edestä ja jättäisi takajalat kauas. Useita kertoja jouduin alkuun tekemään useamman voltin peräkkäin, jotta laukka oli tarpeeksi takajaloilla ja hevonen läpi niskastaan. Voltilta piti päästä ulos rauhallisessa laukassa, niin että työnnän hevosen takaa tuntumalle kohti isompia askelia. Laukan rytmi ei saanut kiihtyä ja hevonen ei saanut tässäkään vaiheessa jättää jalkoja taakse. Kun tämä onnistui molempiin suuntiin, tehtiin muutamia pieniä täyskaartoja, joihin piti tulla isossa laukassa ja koota kaarelle, mistä tehtiin suoralla hevosella vaihto ja siitä jälleen eteen. Tämä oli meille sellainen tehtävä, jonka on tarkoitus auttaa mua ja Akua jatkamaan radalla niistä pienemmistäkin kaarteista ulos nopeammin, mutta isossa ja rennossa laukassa.

Keskiviikkona meillä oli Niken estevalmennus. Verkattiin itsenäisesti ja aloitettiin pystyllä, joka oli sijoitettu lähelle kulmaa ja kiinni seinään. Nikke painotti jo ennen ekaa hyppyä, että mun tulisi vaan tulla rennosti, ilman mitään painetta ja antaa hevosen hypätä itse. Jos se olisi spooky, niin antaa olla, koska kun siihen laittaa painetta lisää, ei se ala alusta alkaen hyppäämään rennosti ja siksi se unohtaa ne etujalkansa alas.

Sain suoritettua verkkahypyt aika kivasti, vaikka Aku tuijotti. Oli aika uskomaton fiilis, kun huomasin itse sen, miten paljon hyppykaari parani jo pelkkien verkkahyppyjen aikana vaan sillä, että olin super rento ja jätin sen hieman kauemmas esteestä.

Ensimmäinen kunnon tehtävä oli seitsemän laukan linja. Alkuun Aku jäi hieman pukittelemaan välissä kun ratsastin sitä vähän eteen ja Nikke käskikin mua vaan pitämään jalan rennosti kiinni ja etenemään rennosti kohti pehmeää tasaista tukea. Ennen olen pitänyt paljon enemmän vastaan, jolloin Aku tulee lyhyemmäksi kaulastaan ja laukka lyhenee ja takajalat jäävät kauas. Siihen päälle kun se vielä tuijottaa, otan aivan varmasti ylimääräisen askeleen, jolloin se joutuu liian lähelle ja ei viitsi hypätä kunnolla koska se joutuisi enemmän hommiin. Nyt kun ratsastin tasaisesti eteen välissä pehmeämmällä tuella sain aikaan paljon hienoja hyppyjä linjan molemmille osille.

Tähän perään tultiinkin sitten jo rata, joka näkyy alla olevalta videolta. Mulla oli itselläni vaikeuksia päästä pystylle, joka oli sijoitettu lähelle kulmaa sekä sarjalle. Kulmaeste oli niin pienen etäisyyden päässä lyhyeltä sivulta, että jännitin miten saan käännettyä sen sillä pehmeällä kädellä. Keskityin siihen niin paljon, että jouduin muutaman kerran vähän lähelle, mutta se ei onneksi maata kaatanut. Sarjalle taas mulla on aika hankaluuksia Akun kanssa, koitan liikaa miettiä sitä että jättäisin tilaa, vaikka pitäisi vaan rullata laukan kanssa.

Radoissa oli kuitenkin jo selkeää parannusta edellisviikkoon. Nikke totesikin puolessa välissä tuntia että kohta Aku kaatuu nenälleen kun se hyppää jo niin paljon takaa :D Suurimpia tekijöitä tähän olivat siis rauhallisempi, mutta aktiivinen laukka, mun oma pehmeys sekä se enempi tilan jättö esteelle. Niken mukaan nyt asiat täytyy tehdä Akulle helpoksi. Kun sen jättää hieman kauemmaksi, pääsee se hyppyyn rauhassa ja sen kyky voi päästä auki. Kun se oppii etenemään normaalisti esteeltä toiselle ja huomaa, että se saa ja pystyy hyppäämään koko kropan läpi, voin jossain vaiheessa vaatia sen myös lähemmäs. Mutta ensin sen täytyy oppia käyttämään hypyissä paremmin selkää ja nostamaan etujalat kunnolla mukaan.




Radoilla mulla oli tosi hyvä fiilis. Nikke kehui meidän edistystä vaikka paljon on vielä tehtävää. Toivottavasti huomaatte eron videolta vaikka se onkin puhelimella kuvattu..

Tänään oli sitten vuorossa Niken sileän treeni. Aloitin kevyessä ravissa eteen alas, mutta jo lyhyen ajan jälkeen alettiin tekemään eteenratsastuksia pitkille sivuille ja siitä pehmeästi kiinni ja voltille pelkän ulko-ohjan ja jalan kanssa. Käden piti olla volteilla alhaalla ja sisäohjan aivan rento, jotta kaula olisi vapaa etenemään alas ja pitkälle. Alkuun Aku ei halunnut tulla takajalkojen kanssa voltille alle ja kun raipan sulki peppuun kiinni, nosti se vain laukan. Laukassa pidin sen voltilla ja jalan edessä ja kun siirsin sen muutaman askeleen päästä takaisin raviin, toistin raipan kiinnisulkemisen ja ratsastin jalalla eteen. Muutaman kerran laukka toistui, mutta päästiin siitä onneksi toistoilla eroon ja saatiin ne takatassut sieltä mukaan. Kun voltilta lähti ulos, piti hevonen vain puristaa kohti tasaista tuntumaa tahdissa, ilman että ravi kiihtyisi.

Kun tämä oli tehty molempiin suuntiin, aloin tekemään pientä neliötä loivilla avoilla joka sivulle. Kulmia kohti ei suoristettu, mutta avoissa hevosen tuli olla todella suora ulkoa. Ulko-ohja piti lavan kurissa ulko-ohjan kanssa ja sisäjalka aktivoi sisäjalkaa. Sain Akun lavat molempiin suuntiin aivan mielettömän hyvin kontorolliin ja vaikka alkuun ravi tuntui siltä että se hyytyisi, ravasi Aku kyllä koko ajan aika kivasti. Kun raipan sulki kiinni, sain muutaman kerran tosi hienoja askelia kunnolla mahan alle :) Tällä tehtävällä Nikke halusi aktivoida takajalkoja atiivisessa, mutta rauhallisessa rytmissä, jotta saataisiin sitä samaa liikettä muuhunkin ravityöskentelyyn ja sitä kautta laukkaan.

Sain noihin avoihin kyllä kunnon ahaa-elämyksen kun hevonen suoristui niin hyvin. Ulko-ohja oli etenkin vasemmalle paremmin tuella kuin koskaan ja Aku liikkui pitkällä ja rennolla kaulalla. Kun avot tuntuivat hyviltä, sain välillä tehdä voltin, jonne käännettiin taas rennolla sisäkädellä ja ulkoavuilla. Hevosen piti sisäjalasta liikkua eteen venyttää kaulaansa kohti ulko-ohjaa ja tuntumaa. Tämä onnistui aika kivasti ja saatiin ravin rytmi näiden avojen ja volttien kautta todella hyväksi.

Tehtiin sama vielä laukassa. Aloitin vasemmalle ja mistään ei meinannut tulla mitään. Aku jäi vaan paikalleen ja tunki peppua sisään. Kun sain muutaman sinne päin avon tehtyä, tein jälleen muutaman voltin ja Aku laukkasi sentään siellä voltilla jo paremmin. Oikealle fiilis oli ihan eri ja sain tosi hienoja avoja aikaan. Volteilla Akun laukka oli ihan mieletöntä ja vaihdoin vielä kerran suuntaa vasemmalle ja kappas, jotain oli tapahtunut. Avot onnistuivat sinne yhtä hyvin kuin oikealle ja voltilla oli sama hyvä fiilis, jes!

Loppuun harjoiteltiin vielä laukkaa, niin että itse istuin kunnolla satulassa ilman, että autan Akua koko ajan. Se oli vaikeampaa kuin voitte edes kuvitella.. Ensin Aku meinasi siirtyä vaan raviin koko ajan kun nojasin kunnolla jalustimiin ja istuin OIKEASTI alas. Monen kierroksen jälkeen sekin alkoi sujua ja fiilistä ei voi edes kuvailla.. Se laukkasi. Ihan itse. En ole edes tiedostanut, että olen istunut niin irti.. Ja sen irtoaisuuden lisäksi olen laukkauttanut sitä koko ajan.

Kun harjoituslaukka kelpasi Nikelle, mentiin vielä kevyessä laukassa myös vaan ympäri uraa ja ideanan oli pitää käsi hieman edessä ja alhaalla. Hevosen piti olla edessä alhaalla, mutta kantaa silloinkin koko ajan itsensä. Sain vain tehdä muutamia puolipidätteitä ja pitää jalan lähellä sekä pakon vaatiessa laittaa raipan kiinni. Muuten hevosen oli laukattava ilman mun apua ja armoton työ tuotti tulosta. Oli kyllä hieno tunne kun Aku laukkasi niin, että se veti takaa eteen kohti kättä. Sain jopa muutaman vaihdon tehtyä rennosti tällä fiiliksellä..

En voi muuta sanoa kuin vau. Niin hienoja ratsastusfiiliksiä ja asioiden sisätämistä ettei mitään järkeä. Tää on se syy miksi mä tulin tänne. Mä oikeasti haluan oppia ja tää viikko on vienyt mua jo todella paljon ratsastajana eteen päin. Näitä vaan lisää!!

2 kommenttia

  1. Onks Akun takaset täyttyneet, vai onko ne pööut noin hassut aina?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Akulla on aina ollut vähän täydet takaset. Sillä on hieman rupea takasissa, jota on tutkittu, ja se ei ole riviä. Nyt kun se seisoo hieman enemmän kuin kotona, aiheuttaa se ja rupi päivästä riippuen hieman enemmän turvotusta, mutta vaarallista se ei ole :) Jalat sulavat aina liikutuksen aikana!

      Poista