tiistai 9. joulukuuta 2014

Less is more

Tänään pääsin hyppäämään Akun kanssa ekaa kertaa. Nikke piti mulle ihan yksityistunnin ja jouduttiin kyllä ihan tosissaan hommiin Akun kanssa.

Aloitettiin verkka pystyllä ja Nikke halusi Akun hyppäävän vähän lähepää, kuin mihin olen normaalisti tottunut sitä tuomaan. Lisäksi mun piti tulla paljon kevyemmällä tuella ja pidemmällä kaulalla. Niken mukaan vaikka Aku onkin spooky, pitää sen antaa tulla rennosti esteelle ja jos se tekee virheen, ei sille voi mitään. Sen täytyy itse korjata se sitten seuraavalla kerralla.

Pystyn jälkeen hypättiin kuuden laukan linjaa pystyltä okserille. Siinä tein välissä jälleen liikaa ja yhden kerran onnistuin tekemään väliin jopa 7 laukkaa, mutta lopulta sain tosi hyvin Niken ajatuksesta kiinni. Kaarteesta piti tulla ulos jatkaen jalalla, pidemmällä kaulalla ja vikassa askeleessa en saanut auttaa Akua enää ollenkaan. Paljon vanhaa, mutta uudella tavalla sanottuna ja johan tehosi.

Tämän jälkeen jatkettiin okseri-pysty kaarevalle uralle, mihin tein 8 askelta pienillä esteillä. Seuraavaksi vuorossa olivat sarja ja sieltä kahdeksalla laukalla jatkaen pystylle ja vielä sen perään okserilta kuudella laukalla pystylle.

Harmikseni en saanut ketään kuvaamaan ratoja, joten matskua ei nyt ole. Omia ahaa-elämyksiä sen sijaan on vaikka kuinka paljon. Esimerkiksi nyt Aku toimi paljon paremmin, kun Nikke muistutti mua jatkamaan pienissä ja vaikeissakin kaarteissa vaan eteen, vaikka Aku olisi ollut ristilaukassa. Mut on aina opetettu korjaamaan laukka (mikä tietenkin on oikein), mutta kun Aku osaa vaihtaa, pitää sen pitää rytmi yllä ja alkaa vaihtamaan pienemmillä avuilla heti esteen jälkeen. Nyt kun korjasin taakse, tehdäkseni vaihdon, jäi Aku mun taakse ja sieltä oli vaikea jatkaa rytmissä seuraavalle ja jouduin ottamaan sen ainoan mahdollisen paikan mikä oli jäljellä ponnistukseen. Kun taas jatkoin eteenpäin, pystyin odottamaan kohti ja pystyin valitsemaan paikan. Ihan perusjuttuja siis, mutta niin hyviä oivalluksia pienistä asioista että.. Vika rata oli jo hyvässä flowssa ja max. 110 korkeudella, mutta ei viitsitty hypätä enempää kun huomenna on tiedossa kisat.

Kysyin Nikeltä tunnin jälkeen haluaisiko hän että ratsastan Akun huomenna samalla tavalla rennosti ilman painetta, vaikka se kyttäisi. Niken vastaus oli aika mahtava. Koska mä olen täällä ja haluan oppia, pitää mun oppia vaikuttamaan hevoseen oikein ja sen täytyy opetella reagoimaan oikein. Kun me halutaan hevosesta kyky esiin ja rentoja suorituksia radalla, pitää meidän myös treenata niitä. Täällä kukaan ei tunne mua ja sillä ei ole mitään väliä miten kisat menevät JOS se kehittää hevosta. Jos huomenna tulee virhe niin se tulee, ei se haittaa. Kun ei ole rahaa ostaa uutta hevosta aina kun edellinen hajoaa tai ei toimi, pitää siitä yhdestä tehdä sellainen, että sen kanssa voi päästä pidemmälle. Ja tämähän on mun tilanne. Mä haluan että Aku kestää ja kehittyy, jolloin mun täytyy oppia lisää ja sen täytyy oppia reagoimaan paremmin.

Nikestä Aku on ratsastettu hyvin ja se vaikuttaa mukavalta hevoselta, jota on kiva lähteä treenaamaan. Tällä hetkellä mä vaan autan ja varmistelen liikaa, jolloin tekemistä tulee turhan paljon. Näitä saadaan toivottavasti korjattua tulevien kuukausien aikana :)

Toivottavasti pystyn muuttamaan omaa ratsastusta huomiselle niin että pystyn suorittamaan tekemättä vähemmän ja oppimaan sitä kautta itse lisää..



Tunnin jälkeen pesin Akun ja laitoin sen hetkeksi solkkuun ja ai että se tykkäs :) Ratsastin lisäksi taas sen 6-vuotiaan pikkuhepan ja yhden Niken kisahepan joka oli tosi mukava. Myös tänään oli kisat, mutta itse jäin talliin tekemään hommia kun mun vuoro on sitten kisailla huomenna.

12 kommenttia

  1. Eiks sul oo se film me jutska? Mutta kiva kuulla kuulumisia :))

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa hyvältä, kivaa että pääsitte vauhtiin!

    Myös mun on toisinaan kauhean vaikeaa jättää hevonen "yksin" sen loputtoman varmistamisen ja tukemisen sijaan. Varsinkin kun alla on ollut pääasiassa alkuun spookeja/kyylääviä/stoppaavia hevosia, joiden kanssa on ensin joutunut vääntämään asioita vähän rautalangasta ja sitten pitäisi jossain kohdassa muistaa hellittää ja palata normaaliin paineettomaan tilaan, missä sen hevosen haluaisi suorittavan =) Mutta kun sen idean tajuaa ja uskaltaa antaa hevoselle mahdollisuuden tehdä virheen -> korjata sen itse, siihen tavoitteeseen on mahdollista päästä. Tulipas pohdittua ääneen, tämä herätti ajatuksia omassakin ratsastuksessa! Tsemppiä kisoihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä ihanaa päästä hommiin :) Ja äläpä muuta sano, mulla on noita kyttääjiä ollut kans aika paljon niin jää vähemmästäkin päälle se varmistelu. Nyt on kuitenkin aika oppia siitä pois ;)

      Ja kiva että pohdit ääneen, se tekee hyvää kaikille :) Kiitos tsempeistä!

      Poista
  3. Moi!
    Sä oot tosi hyvä ratsastaja ja sun blogi on ihan paras. Saksassa on varmasti mukavaa. Me ollaan etsimässä hevoselle kilpailijaa. Hevonen on suokkitamma,n.157 cm korkea,HeB,re 100/ye 110. Saksasta tultuasi voin laittaa s-postia jos olet kiinnostunut.
    Onnea sinne Saksaan ja sano Akulle terveisiä!! T. Innokas lukija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos sinä innokas lukija :)

      Laita ihmeessä meiliä helmikuun alussa niin katsotaan jos saadaan treffit vaikka sovittua :)

      Poista
  4. Mielenkiintoista lukea näitä saksan terveisiä ! t uusi lukija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla :) Koitan päivittää mahdollisimman usein :)

      Poista
  5. Aadan postauksen Kiitos hippola- (http://aadanhevoselamaa.blogspot.fi/2014/11/449-kiitos-hippola.html) kommentteihin tuli Tiia olisi varastanut blogi talli- idean sinulta.. Itse olen hieman tietämätön, joten kysymykseni kuuluukin: Oletko sinä alunperin keksinyt blogitallin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen Hippolan toinen perustaja, joten en ole keksinyt blogitallia :)

      Poista