keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Ville Kikon treenissä

Heti tähän alkuun haluan kiittää kaikkia teitä runsain määrin kommentoineita tyyppejä siellä ruudun toisella puolella. Oli tosi ihana kuulla, miten tuo "Juttuja elämän varrelta"- tekstin toinen osa inspiroi ja tsemppasi niin monia :) En voi muuta kuin hymyillä ja jo innolla suunnittelenkin seuraavaa tekstiä..

Mutta sitten asiaan. Eli maanantaina kapusin Villen kyytiin ja suunnaksi otettiin Tallbergien maneesi. Siellä päästii Kikon valvovan silmän alle ja voi että kun taas sai mahtavia fiiliksiä.

Villen kyydissähän mä olin vasta kolmatta kertaa, joten tiesin tunnista tulevan aikamoisen haastavan. Ville kun on luonteeltaan aikamoinen kuumakalle ja höseltäjä, osasin jo odottaa aikamoisia jännityksen täyteisiä askeleita ja kovaa menoa. Omaksi yllätyksekseni Ville oli alkuun melko rento ja rauhallinen, mutta tiesin sen kuumuvan viimeistään välikäyntien jälkeen. Laukka oli verkassa selkeästi se laadukkain askellaji ja ravi sen jälkeen taas ehdottomasti heikoin. Tiesin, että Kikko tulisi puuttumaan saman tien selän puutteelliseen käyttöön ja jännittyneisyyteen.

Aloitettiin käynnissä, ja Villehän ei siis oikein malta kävellä. Tai siis joo, se kävelee jos vaan kävellään, mutta kun tehdään siirtymisiä, se lähtee aina sipsuttamaan ja siirtyy omia aikojaan raviin. Jos sen kanssa pääsee edes viisi puhdasta käyntiaskelta rennosti putkeen eteen päin laukan tai ravin jälkeen voi huutaa jippiiii. Kikko oli Villestä sitä mieltä, että joku on tehnyt siitä sellaisen. Joku on joskus saattanut tehdä asioista turhan suuria numeroita tai käyttänyt yksinkertaisesti liian suuria apuja turhan agressiivisesti.



Kikon neuvo siihen, ettei Ville malttanut kävellä, oli puhuminen. Mun piti koko ajan sanoa Villelle rauhassa hou ja siirtää se aina ravista nätisti käyntiin ja taputtaa sitä joka kerta heti, kun se oli käynnissä. Itse keksin jossain vaiheessa kääntää sen pienelle voltille, missä se malttoi kävellä oikeastaan aina rauhassa. Siitä mun oli helppo jatkaa isommalle ympyrälle ja tehdä sieltä taas voltti sisään, jos heppa siirtyi raviin. Kikko myös oli tarkka siitä, että käytin vain yhtä jalkaa kerrallaan, sillä idealla, etten ahdistaisi sitä. Siihen piti saada "koskea", mutta sitä ei saanut ahdistaa samaan aikaan kaikilla avuilla. Lähdettiin siis ratsastamaan käyntiä vain sisäjalalla, jolloin sain hieman pitää tuntumaa ja koskea heppaan sisäjalalla, jolloin se sai väistää takaosaa ulos. Pääasia oli, että se antaisi mun vaikuttaa siihen käynnissä.


video

Kun käynti oli hyvää, sain siirtää sen raviin. Ravissakin hoin joka toisella askeleella hou:ta... Kikko halusi Villen tosi syvälle peräänantoon, jotta se lähtisi työskentelemään enemmän selän läpi ja mahdollisimman rentona. Ravissa Villen piti odottaa mua niin hyvin, että pystyin työntämään välillä ohjan pois kokonaan ilman, että sen tahti kiihtyisi. Tämä vaati kuitenkin aika monta siirtymistä, ennen kuin tämä saatiin toteutettua kunnolla. Mutta taas sain huomata, että kun joka kerta tein samalla tavalla ja aivan rauhassa, alkoi Ville luottamaan muhun todella paljon. Kun se vihdoin malttoi huokaista ja jäädä ravaamaan mun kanssa, tuntui se oikeasti tosi hienolta. Poissa oli silloin ne kiireiset askeleet ja selätön kilpajuoksu. Tilalle tuli rento, isosti liikkuva suokkipoika, joka ravaili rentona. Eihän näitä pätkiä tietenkään kymmenittäin ollut, mutta ne hetket, jotka tällaisia olivat, jäivät kyllä peppuun musitiin!

Kun oltiin saatu pakka kuntoon ympyrällä, sain jatkaa muutamat avot pitkille sivuille. Niissä ravi säilyi rentona ja koska heppa oli niissä niin hyvin kuulolla ja messissä, sain antaa sille pienen breikin. Kun keräsin taas ohjat, jäi Ville yllättäen käyntiin ja sain tehtyä sen kanssa kokonaisen ympyrän hyvää rentoa käyntiä, vau! Jatkettiin nostoilla käynnistä ja sain tehtyä muutaman tosi hienon noston. Siirtymiset käyntiin tulivat vielä pääsääntöisesti ravin kautta, mutta suurin työ mulla oli aina siinä laukan jälkeisessä käynnissä.. Hepalla oli hirveä paine päällä aina käyntiin siirryttäessä, mutta sain joitain ihan asiallisia askeleita aikaan. Ja taas sain olla tarkkana siitä, että siirsin sen tarkasti aina käyntiin, taputin ja hoin houta :D Mutta kyllä se toimi.. Laukassa Ville oli tosi hyvän tuntuinen ja siitä saatiinkin kehuja.

video

Laukan jälkeen jatkettiin vielä keskiraveilla. Ajatelin ensin että ou mai, mähän en näitä harjoitusravissa tee.. Ja en alkuun tehnytkään, mutta loppuun istuin muutaman jopa ihan hyvin alhaalla :D Mutta keskiraveista siis sen verran, että kyllähän sieltä sitä ravia löytyi kun uskalsin PÄÄSTÄÄ. Siis kyllä, kuulitte oikein, päästää. Heti kun annoin Villelle enemmän vapautta edestä liikkua niin vau, mitkä ravit sieltä irtosi!! Huhhuh, siis aivan sairaan hienot keskiravit.. Mutta en ole koskaan aikaisemmin saanut keneltäkään valmentajalta käskyksi päästää keskiraveissa. Ainahan ne vaan sanoo, etää "pidä tuki", "säilytä parempi tuntuma", mutta nyt, PÄÄSTÄ. Mutta niin se vaan toimi. Kun maltoin päästää ja uskoin siihen, ettei se riko laukalle, saatiin aikaan tosi hienoja keskiraveja..

video

Tuntiin olen tosi tyytyväinen. Sain paljon hienoja fiiliksiä ja hyviä neuvoja Kikolta jälleen kerran. Toivottavasti pääsen Kikon treeniin useammin nyt syksyn aikana, on se vaan niin huippu valmentaja.

2 kommenttia

  1. Miksi käyt ratsastuskoulun harjoituskisoissa kisaamassa hevosillasi, ja viemässä palkinnot nuorilta ratsastuskoululaisilta? Jo edellisissä kisoissa voitit kaikki? Todella kannustavaa nuoria kohtaan harjoituskisoissa, kun aluekisoja kiertänyt tulee viemään ruusukkeet? Voitko kertoa miksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on alla kaksi nuorta ponia, joista toinen ei ole koskaan ollut kouluradalla. Aluekisoja on Etelä-Suomessa todella vähän ja siksi esimerkiksi Hildan kanssa kierrän seurakisoja, koska se on edelleen tosi kyttääjä radalla ja sen kisarutiinia täytyy pitää yllä jotta voin ensi vuonna kiertää sen kanssa myös kansallisia. Ja Hildan kanssa osallistun vain helppoon aahan, koska tiesin että beehen osallistumisesta tulisi sanomista.

      Ratsastuskoululaisten tulisi myös muistaa se, etten vie heiltä mitään pois, annan vain hyvän vastuksen. Itse ainakin tsemppaan enemmän kisoissa, jos vastassa on pahoja kisakavereita :)

      Poista