maanantai 14. syyskuuta 2015

P E I K - PEIK PEIK PEIK

"Thomas von Rettig, är du redan svettig?"

Anteeksi mitä?! Thomas, ootko jo hikinen? Kyllä, luit aivan oikein. Meillä oli jos jonkinmoisia huutojan ja monella eri kielellä. Ja kuinka niin meillä? No Peik´s Teamin huutosakilla tietty!

Elettiin 2000-luvun alkua ja mulla oli ikää reilut 10-vuotta. Olin lähtenyt mukaan Ratsastuskouluoppilaiden mestaruuskisoihin kannustamaan muita kavereita, koska äidiltä ei tullut lupaa osallistua kulusyistä itse kilpailuihin. Ratsastuskilpailuissa pärjäämisen ohella meillä tallin junnuilla oli yhteinen, lähes yhtä suuri tavoite - nimittäin voittaa huutosakkikilpailu ja sen myötä kaikille liput seuraavan vuoden Horse Showhun.

Tuohon aikaan se oli kuulkaas iso palkinto. Meitä oli huutosakissa ainakin 20 ja tuolla kokoonpanolla suunniteltiin joka vuodeksi aina uusi koreografia ja huutoja. Suunniteltiin huutoja ja treenattiin yhdessä monta viikkoa ennen kisoja - ja usein vielä paikan päällä keskellä yötä...

C. Liisa Heikkinen

Pahimmat vastustajat olivat, ketkäs muutakaan kuin Siili ja VUR. Noilta kouluilta oli kasassa aina iso joukko huutajia ja kisaan valmistauduttiin ainakin yhtä kauan kuin meillä. Kilpailu oli kovaa.

Muistan ainakin itse edelleen kuinka jännitin sitä, että muistaisinko koreografian ja kaikki huudot. Kun jotain sillon junnuna oli päätetty (eli voittaa ne liput) niin muu lopputuloshan ei missään nimessä ollut hyväksyttävää, joten kaiken oli mentävä nappiin.

Sen verran sisukkaita me ilmeisesti oltiin kaikkinen muuveinemme ja huutoinemme että lopulta se pääsy sinne Horse Showhun ja huutosakkien "finaaliin" napsahti. Tuona vuonna sinne pääsi siis kaksi huutosakkia ja me kilpailimme arenaalla toisiamme vastaan seuraavan vuoden lipuista. Millään en muista kuka se toinen joukkue oli, mutta se ei ehkä ole se pääpointti tässä tekstissä. Voittajajoukkue kuittasi itselleen muistaakseni huimat 50 lippua seuraavan vuoden Horse Showhun!

Areenalle olimme tehneet rekvisiitaksi kaksi upeaa banderollia sekä pompomit. Päällä meillä taisi osalla olla myös tuollaiset kuvassa näkyvät mustat jätesäkit, joissa oli kirjaimet P, E, I ja K ja osalla valkoiset t-paidat johon oli painettu ITSE KRG:n logo. Pompomit oli tehty - mistäs muustakaan kuin valkoisista muovikasseista.. :D Noh, ainakin mielikuvitusta riitti ja kaikki olivat tiimiasuissa saman näköisiä :)

Areenalle meillä oli ihan speciaali koreografia. Se oli todella pitkä ja sitä oli hiottu viikkoja. Kaikki menikin esityksessä aivan nappiin ja muistan vieläkin kuinka iho meni ihan kananlihalle siitä kun aploodit olivat niin suuret... Loppu olikin kiinni samassa näytöksessä esitettävistä huudoista sillä myös toinen joukkue esiintyi hyvin.

Meillä oli katsomossa varatut paikat toimitsijan puolesta ja koko näytöksen ajan huusimme sieltä ratsukoille kannustushuutoja. Kyseessä oli joku verryttelyluokka GP:tä ja World Cupia varten, joten mukana oli myös kansainvälisiä tähtiä. Meillä oli porukassa sen verran kielitaitoisia tyyppejä, että oltiin viksuina keksitty huutoja kolmella kielellä. Huutoja raikui ilmoille siis suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Osa ratsastajista oli selkeästi iloisia meidän huudoista mutta toisista näki, että he keskittyivät niin paljon itse suorituksen aloittamiseen, etteivät huudot aiheuttaneet heille minkäänlaista reaktiota.

Kokonaisuudessaan koko reissusta jäi minulle ihan huikea fiilis. Katsomot olivat täydet, kaikki huudot raikuivat ympäri hallia ja saimme paljon kehuja tiimityöstämme. Vielä iloisemmaksi meidät tietenkin teki se, että lopulta myös voitimme ne liput seuraavan vuoden HIHSiin!

Vuosi kului ja oli jälleen aika lähteä areenalle voittolippujen siivittämänä. Tuona vuonna mukana showssa oli myös tallimme poniratsastajia tuntiponeilla kilpailemassa knock out-luokassa. Tässä kilpailumuodossa on siis kaksi identtistä rataa ja se joka suorittaa radan virheittä ja nopeiten, pääsee aina seuraavalle kierrokselle. Lopulta on vain kaksi jäljelä ja toinen heistä arvatenkin voittaa. Olin itse sen verran kokematon vielä tuolloin, että taitojen puolesta en olisi voinut siellä kilpailla, mutta silloin päätin mielessäni, että joskus myös minä olisin tuolla. Kilpailuviettini oli silloin jo niin kova, että hinku päästä isolle areenalle heräsi tosissaan henkiin.

Tänä vuonna se sitten on mahdollista. Nimittäin jäähallille ja Helsinki International Porsche Horse Showhun pääseminen! Olen ilmoittautunut mukaan AT-tourille ja ensi viikonlopun semifinaaleissa jaetaan paikat jäähallin kilpailuun. Olin alunperin ajatellut lähteväni kisaan mukaan Akulla, mutta sen sairastelujen myötä (tulossa oma postaus) päätin viime metreillä vaihtaa ratsukseni Retun. Yksi pienen tytön unelma on siis entistä lähempänä toteutumista.. Monta haavetta on jo käynyt toteen tämän vuoden aikana mutta tämä kruunaisi kyllä kaiken.

Nyt sitten vain sormet ja varpaat ristiin ensi viikonlopun suhteen, toivottavasti paikka aukenee!

*teksti on tehty yhteistyössä Helsinki International Porsche Horse Shown kanssa*

15 kommenttia

  1. Oi vitsi wau! Zemppiä semifinaaleihin, ois siistiä nähä sut HIHSissä!:)

    VastaaPoista
  2. Huikea matka pienestä huutosakkilaisesta HiHSiin tavoittelevaksi ratsastajaksi. Olisihan se hienoa nähdä sinut ja Retu noissa kekkereissä, voisi sitten katsomossa lausahtaa että olen itsekin hypännyt tuolla hevosella (kenenkäänhän ei tarvitse tietää että esteet olivat n. 30 cm korkeita). Intoa ja onnea eikä liikaa puserrusta karsintoihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tämä matka ollut pitkä mutta kaiken arvoinen :) se liika puserrus täytyy nimenomaan karsia ja yrittää vain suorittaa mahdollisimman rennosti :)

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitti tiia! Vähän vaihtelua mun normipostauksiin :)

      Poista
  4. Vautsi ihana kokemus, varmasti huikeeta pienelle tytölle voittaa noin iso palkinto ;) Onnea kisoihin!

    VastaaPoista
  5. kiva postaus! tsemppiä hihsiin, me sitten ens vuonna :D !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Treeniä vaan teille niin hyvä tulee :)

      Poista
  6. Areenalla taisi olla vastassa PH:n tytöt ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä muuten varmaan oli! Nehän oli kans kovia huutamaan.. Oon tullu liian vanhaks ku en enää muista ;)

      Poista
  7. Kivoja muistoja tuntsareista! :) T. Satu, myös Peikiltä

    VastaaPoista