lauantai 23. marraskuuta 2013

Hevosia matkan varrelta. Osa 1: Winters Boy

Listasin eilen huvikseni hevosten nimiä, joita olen työstänyt pidemmän aikaa. Jätin listalta pois kaikki ratsastuskouluhevoset yhtä lukuun ottamatta ja silti hevosia kertyi yli 40.. Luku tuntuu ihan hurjalta ja jaksan edelleen ihmetellä sitä, missä välissä olen näillä kaikilla hevosilla kerennyt ratsastamaan..

Sarjassa "Hevosia matkan varrelta" esittelen siis sellaisia hevosia, joiden kanssa olen kilpaillut, tai muuten vaan työskennellyt pidemmän aikaa. Koitan edetä hevosten kanssa aikajärjestyksessä, jolloin tekin saatte käsityksen siitä, millaisia hevosia mulla milloinkin on ollut ja miten olen itse päässyt edistymään.

Sarja luonnollisesti alkaa hevosella, jonka kanssa pääsin kilpailemaan ja osallistumaan mm. ensimmäisiin aluekilpailuihini. Winters Boy, eli tuttavammin WB tai Wepis, oli tuntsarina Kalliorinteella, missä itse kävin silloin tunneilla. Eletään siis vuotta 2006, jolloin itse olin 16-vuotias. WB on siis ainoa tuntsari, joka tähän joukkoon on päässyt, koska sen kanssa pääsin treenaamaan ja kisaamaan säännöllisesti läpi kauden.

Ylävartalo sukeltaa eteen ja jalka lentää taakse

WB oli tuolloin vasta 5-vuotias ja mulla ei entuudestaan oikeastaan ollut minkäänlaista kokemusta nuorista hevosista. Olinhan mä toki joskus Peikillä ollut jonkun nuoremman kyydissä, mutta nyt kuitenkin treenasin säännöllisesti hevosen kanssa, jolle kaikki ei ollutkaan niin itsestään selvää.

Menin WB:llä sekä koulu- että estetunteja, mikä auttoi mua hyppäämisen kannalta älyttömän paljon. Sillon viimeistään jouduin itse myöntämään itselleni sen, kuinka armottoman heikko mun istunta, ja eritoten hartialinjan ja jalan asento oli. Kun itse olin (ja olen edelleen) lyhyt ja pieni, sai Wepis mut turhan usein esteiden jälkeen irti satulasta, kun paino ei ollut tarpeeksi hyvin jalustimilla ja hartiat jäivät liian eteen. Ja arvatkaa vaan millaisia ongelmia mulla olikaan saada se kääntymään, kun ensin olin viis askelta kaulalla esteen jälkeen ja sen jälkeen olisi pitänyt vielä jotenkin kääntääkkin hevosta.. Täytyy myöntää että muutaman kerran tais Antillakin käydä mielessä että mitä ihmettä mä oikeen mietin kun päästin ton tytön tonne kyytiin, mutta kyllä se siitä lähti sitten sujumaankin.


WB.n kanssa hyppäsin siis ensimmäiset aluekilpailuni. Kisat järjestettiin Dumissa ja kyseessä olivat legendaariset Dumin estejussit, joissa on tullut sen jälkeen hypättyä melkeen joka vuosi! Hyppäsin WB:llä kisoissa kaksi rataa, 80 ja 90cm.

Kisoista muistan sen verran, että taisin tippua kasikympin verkassa esteen jälkeen juuri ennen kun mun piti mennä radalle. Saatiin hevonen kiinni juuri ja juuri ennen mun rataa ja kerkesin onneksi hypätä edes yhden esteen, ennen kuin jouduin radalle. Radasta sinänsä en muista kovikaan paljoa. Jostain esteestä WB juoksi ohi, mikä ei ollut sille ollenkaan tyypillistä. Taisin itse suoristaa sen hieman heikosti ja siksi kaveri päätti livahtaa ohi, mutta muuten rata oli muistaakseni ihan kelpo suoritus.

Ysikympissä sitten kaikki menikin jo huomattavasti paremmin ja sain käännettyäkin hevosta jo jokseenkin hyvin. Tuloksena oli nolla rata. mutta koska en ratsastanut uusinnassa aikaa, ei sekunttikellon näyttämällä ajalla hirveästi juhlittu. Lopulta hieman hidas nolla oikeutti kuitenkin mammuttiluokassa loppupään sijaan ja rusettiin :)

Ja jälleen jalka lentää..

Tärkein ja paras asia mikä WB:stä mulle on jäänyt mieleen on juuri se hevosen kääntäminen. Antti ei antanut mun lintsata siinä asiassa ollenkaan ja jouduin käymään kovan koulun sen ulko-ohjan ja ulko-jalan kanssa kääntämisestä, ilman sisäohjasta vetämistä. Tämä oli kuitenkin jatkoa ajatellen ihan välttämätön oppi ja olen todella iloinen, että Antti on jaksanut sillon kiljua mulle asiasta.

Toinen asia WB:n kohdalla, joka mua on auttanut myöhemmissä vaiheissa, on se sen ikä. Oli lottovoitto päästä kokemaan ja tekemään nuorta hevosta. Vaikka ratsastin sillä itse vain kaksi kertaa viikossa, olin silti pitkään Antin lisäksi ainut, joka sillä hyppäsi. Pääsin siis itse näkemään edes himpun verran nuoren hevosen edistymistä, sekä omaa kehitystäni sen kanssa.

Nämä kaikki pienet asiat, joita en silloin vielä edes miettinyt, ovat muodostuneet todella suuriksi asioiksi. Kun Kalliorinteellä ratsastuskoulutunnit lopetettuani etsin vuokrahevosta, pystyin sanomaan, että olen ratsastanut ja kilpaillut nuorella hevosella. Tämä auttoi paljon vuokrahevosmarkkinoilla ja siihen palaan vielä myöhemmissä teksteissä.

Minusta tuli WB:n kanssa työskentelemäni, miltein vuoden mittaisella jaksolla, myös entistä tarkempi "hevosen lukija". Vaikka WB oli todella fiksu ja rauhallinen nuori, olivat jotkut asiat sille tietysti uusia ja jouduin sen kanssa tilanteisiin, joissa en aiemmin ollut ollut. Muun muassa maasta käsitellessä opin sen, että aina pitää olla hevosen etujalkojen kohdalla, koska etenkin nuoret ja kokemattomat hevoset eivät itsekään välttämättä oikein tiedä, mihin sinkoaisivat, jos jotain sattuvat pelästymään. Samoin opin käyttämään taluttaessa ketjunarua, jonka vedin kuolaimista läpi ja takaisin lukkoon. Näin sain paremman kontrollin hevoseen kilpailupaikalla, jossa oli paljon ihmeteltävää.

Tässä sen huomaa, kuinka paljon sitä taas on oppinut ihan huomaamatta..


Mitäs tykkäsitte tekstistä? Olisko kehitysideoita tulevia osia varten? Jokainen tulee varmasti olemaan hieman erilainen, koska kaikkiin hevosiin liittyy niin paljon erilaisia tavoitteita ja tarinoita :)



7 kommenttia

  1. kiva ja mielenkiintoinen postaus! :)

    VastaaPoista
  2. Kiva postaus! Jos sulla on videomateriaalia muita osiota varten niin katselisin ite mielellään ainakin sellaisia! :)

    VastaaPoista
  3. Osasta varmasti läytyy jotain :) kiitos ideasta!

    VastaaPoista
  4. Olis kiva nähdä myös muitakin kun huppykuvia (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä niin toivon että mulla ois enemmän kuvia ja videoita :) laitan sileän kuvia hevosista, joista mulla vaan sellasia on :)

      Poista
  5. Kiva postaus :) Liityin juuri lukijaksi kun löysin blogisi Hippolan sivujen kautta. Vaikuttaa tosi kivalta blogilta :)

    VastaaPoista