Aku. Wist.

Toivottavasti viedään nyt viimeisiä kuvia maneesista tälle keväälle. Ihan suttumyrskyä ne ovat, mutta laitampa silti esille :D

Oltiin Akun kanssa toissa viikolla Johkun luona Wisteillä treenaamassa ja ideana oli hypätä uudella kuolaimella, kumisella nivelpelhamilla! Jo viime Niken valmennuksen jälkeen sain käskyksi hankkia tämän kuolaimen yhdellä ohjalla ja nyt sen testaukselle tuli vihdoin sopiva rako :)

Ideana kuolaimen kanssa on saada Aku tasaisemmaksi edestä ja ennen kaikkea antamaan paremmin periksi esteiden välissä niin, että se hieman kippaisi edestä alemmas ja eteen. Kotona kokeillessani kuolainta ekaa kertaa en saanut siitä mitään huppufiilistä, toki Aku oli tasainen ja mukava, mutta en saanut sitä niin hyvin irti edestä kuin nivelellä.

Kokeilin kuolainta siis ensimmäisen kerran kaksi viikkoa sitten sileällä ja hyppäsin päivää ennen Johkulle menoa muutaman hypyn kotona. Kuolain sinänsä tuntui ihan hyvältä hypyissä, Aku ei päässyt yhtään vetämään alakaulaa ja ryntäitä edelle kohti hyppyä, vaan se jäi mukavasti pehmeäksi ja takajaloilleen kohti estettä. Itse hypyt kuitenkin olivat aika kamalia. Ihan sama millaiseen paikkaan toin sen, kaatoi se maahan puolet esteistä.. Niin pienet kuin vähän isommatkin. Kovin suuri ei siis luotto ollut kun menin Johkulle seuraavana päivänä..

Verkkahypyissä Aku taas keilasi muutaman kerran ihan maahankaivetutkin esteet ja Johku kysyikin miten se on muuten tuolla kuolaimella mennyt. Kerroin edellispäivän keilaamisista ja Johku pyysi vain jatkamaan verkkahyppyjä ihan normaalisti. Kun oltiin tultu molemmista suunnista pystyä monen monta kertaa alkoivat hypyt pyöristyä ja rentoutua ihan uudella tavalla. Johku sanoikin jo tuossa vaiheessa, että Aku selkeästi hieman joutuu miettimään sitä kuolainta ja sen vaikutusta aika paljon.

Kun siirryimme okserille, alkoi Aku väläytellä ihan mielettömiä hyppyjä! Se avasi hienosti takaa ja pyöristyi hyppyihin ihan uudenlaisella tavalla.. Johku oli todella tyytyväinen ja mulla oli vielä parempi fiilis - pystyin tulemaan esteelle aivan rennosti ja rauhassa.. Yhtään ei ollut sellainen fiilis että pitäisi auttaa tai tukea koko ajan, vaan Aku hyppäsi itse ja ihan sairaan hienosti!

Kun verkkahypyt oli hypätty, tultiin rata ensin pienenä ja sitten hieman isompana. Kaikki tuntui koko ajan jotenkin niin vaivattomalta ja helpolta. Pystyin etenemään, mutta Aku oli silti tarkka ja rento. Ainoat virheet sattuivat vihreälle pystylle jolle olisin molemmista kierroksista isommalla radalla voinut jättää hieman enemmän tilaa. Korjattiin kuitenkin virheet ja saatiin hyvät linjat aikaan!

linkki videoon

Päätettiin Johkun kanssa että kokeilisin samaa kuolainta myös Laaksolla Tuurin kisoissa, sen verran hyvin se pelitti! Ja mitä tästä taas opimme - älä luovuta heti, muutokset ottavat aikansa ja yleensä vielä huomattavasti pidempää kuin tämä meidän ;)