keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Retu ja Aku, Ypäjä lauantai

Vaikka postaus Hyvinkään kisoista paukahti reealissa ajassa jo ilmoille ovat Ypäjän postaukset edelleen tulossa! Tässä niistä ensimmäinen :)

Lauantai aamu alkoi heppojen ruokinnalla, letityksellä ja kävelytyksellä. Kun nämä hommat oli paketissa siirryin radalle hommiin muutamaksi tunniksi, jonka jälkeen varustin Retun kisaa varten.

Ohjelmassa Retulla oli perjantain tavoin 100cm, mutta tällä kertaa Haimihallissa. Rata tuntui kävellessä yhtä linjaa lukuunottamatta ihan simppeliltä. Yksi linja oli 21,9m, joka olisi Akulle ihan hyvä 5, mutta Retun kanssa se olisi joko tai. Päätös piti siis tehdä vasta radalla - jos hyppy ekalle osalle olisi iso, voisin jatkaa viidellä, mutta pienemmästä paikasta pitäisi jarruttaa reippaasti jotta mahtuisi kuudella.


Verkassa Retu tuntui jo paremmalta kuin edellisenä päivänä. Nyt se antoi laukassa jo hieman periksi ja ylimääräistä into ei ollut liikaa. Verkkahypytkin olivat pystylle paljon suorempia kuin edellisenä päivänä, mutta okseilla se valui edelleen vinoksi oikealle.

Kun olin tulossa ensimmäistä kertaa hieman isommalle okserille, näin paikan ajoissa ja pidin vain tuen kohti estettä. Retu kuitenkin päätti aivan yllättäen ponkaista okserille askelta aikaisemmin kuin olin ajatellut ja siellähän mä lensin kauniisti isossa kaaressa auttamatta liian myöhässä hyppyyn ja laskeuduin johonkin päin satulan vasenta reunaa, jonka jälkeen koitin hetken roikkua kyydissä.. Lopulta heitin jalat vasemmalle puolelle ja ländäsin nätisti kyykkyyn. Retu jatkoi matkaa vähän hölmistyneenä mutta pysähtyi vähän matkan päähän. Kapusin takaisin kyytiin ja otin muutaman pienemmän hypyn pystylle ja siirryin sitten takaisin okserille. Nyt Retu oli okserilla tosi hereillä ja kuunteli loppuun asti ja vältyttiin uusilta sekaannuksilta :D

Radalle pääsin ihan hyvällä fiiliksellä. Arvosteluna oli clear round ja sellainen me sitten Retun kanssa pistettiin plakkariin! Rata oli ihan ok, alkurata ja estee 1-7 oikeinkin super, mutta loppuun esteet 8-9 taas nyppien.. Alkuradan "ongelmalinja" mentiin isosti eteen ja juuri ja juuri viidellä, ensi kerralla tuollaisessa välissä täytyy tehdä suosiolla ainakin tuolla korkeudella kuusi laukkaa.. Mutta vaikka se mentiin isosti eteen, tein silti ratkaisun hyvissä ajoin ja etenin ajatuksella välissä. Rata oli siis ihan suvereenisti parempi verrattuna edelliseen päivään, harmi ettei siitä ole mitään videota.

Retun jälkeen vein Retun talliin ja hoidin sen pikaisesti pois. Kävin hetken tämän jälkeen katsomassa 120-luokan ratoja koska en ollut ehtinyt radankävelyyn koska olin toisessa hallissa Retun kanssa. Rata vaikutti aika tekniseltä ja etenkin sarja oli mulle tosi haastavassa paikassa. Tiesin enimmäisajan oleva tiukka ja päätin kääntää vitosen jälkeen vähän pienemmän kaaren kautta sarjalle. Sillä tiesin kerkeäväni aikaan oikein hyvin.

Aku oli ollut koko ajan jo kävelemässä itseään lämpimäksi ja verkassa aloitin suoraan tositoimet. Aku oli hyvän tuntuinen sileällä ja työstinkin sitä laukassa hetken ilman jalustimia jotta pääsisin itse vielä syvemmälle satulaan.

Hypyissä kaveri oli sitten kaikkea muuta kuin tarkka. Se pudotti taas vaikka kuinka monta puomia ja kuolainkin tuntui jo ajoittain liian terävältä. Annoin Akun kuitenkin tehdä virheet enkä kaikista "haluistani" huolimatta lähtenyt nostamaan sitä yli esteistä. Tämä ilmeisesti oli tosi hyvä taktiikka koska radalla Aku oli ihan super!

Ainoat kämmit sattuivat 4-5 linjalle ja sen vitosen jälkeen. Olin suunnitellut tekeväni siihen väliin 6 laukkaa ja kääntäväni sen jälkeen sarjalle. Päätin kuitenkin jo ennen rataa että kiertäisinkin sarjalle koska edellinenkin ratsukko kerkesi aikaan vaikka teki saman tien. Se väli taas meni taaksepäin ratsastukeksi ja otin väliin ennakkoon mietityn kuuden laukan sijasta 7.. Rata kuitenkin eteni viimeiselle asti nollilla mutta yksi yliaikahan sieltä lopulta napsahti.. Harmi sinänsä, mutta eipä kyllä haitannut ollenkaan mua tai omistajaa!

¨ 

Ypäjällä mä todistin itselleni ekaa kertaa että me voidaan tehdä nollaratoja myös noista isommista luokista! Vaikka Aku ei olekkaan se varovaisin hevonen tällä planeetalla, pystyy se suorittamaan todella hyvin kun kuski on messissä! Alku viikonlopulle oli siis aika super kun pe ja la oltiin vedetty ekaa kertaa 110 ja 120 puomeitta ja kielloitta :) Aika upeeta.

Illalla hepat pääsivät vielä pitkälle maastolenkille kun sain apukäden mukaan. Pojat oli tosi innoissaan kun pääsivät rämpimään pitkin Ypäjän metsiä :) Lenkin jälkeen Retu sai jalkaansa jälleen Back on Trackit ja molemmat saivat mössöt ja muut iltaruoat.  Seuraavaa päivää varten puunasin vielä kaikki kamat.


6 kommenttia