sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Fiiliksiä ennen kisoja...

Istun juuri autossa ja määränpäänä on Salo. Kauden ekoissa aluekisoissa startataan Akun kanssa 100 ja 110.


Eilen oltiin Johkun hyppärillä ja voisi sanoa että tunnin saldo oli todella opettavainen. Olin itse tekemässä ihan liikaa kun Aku ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin tuntui hitaalta. En jotenkin luottanut siihen että sen laukka riittäisi ja että se pysyisi koko ajan jalan edessä.


Johkun tunnit poikkeaa Kirsin tunneista todella paljon. Kirsin kanssa aloitetaan aina yleensä puomeilla ja pienillä esteillä, Johkun kanssa taas kavaleteilla ja saman tien yleensä isommalla radalla. Kirsin kanssa esteet nousee pikkuhiljaa, Johkun kanssa aina kolme tai neljä reikää kerrallaan. Kirsin kanssa saan siis työskennellä mukavuusalueella ja Johkun kanssa joudun saman tien ulos sieltä.


Molemmissa on puolensa. Kirsin kanssa saa säilytettyä yleensä koko tunnin todella kivan fiiliksen, mutta isot radat jää yleensä aika pieniksi ja okserit kapeiksi. Johkun kanssa joudun tsemppaamaan ihan eri tavalla koska radat ovat todella erilaisia kuin Kirsin. Samalla kun esteet kasvavat, muuttuvat myös radat teknisimmiksi. Johkun kanssa saattaa siis tulla enemmän virheitä, mutta joudun itse ratkaisemaan niitä saman tien isoilla esteillä, jolloin onnistuessa mun itseluottamus kasvaa todella paljon.


Esimerkiksi eilen tehtiin ensin vaihtoja kavaleteilla. Ne sujuivat yllättäen todella hyvin, suoralla linjalla mun vaan piti vahtia tarkasti Akun vasenta lapaa. Tässä Aku tuntui hieman hitaalta, mutta sain laukan työstettyä kuitenkin harjoituksen aikana pyöreämmäksi. Tämän jälkeen jatkettiin meille todella vaikealla kaarevalla uralla ja heti aika isona. Tämäkin sujui hyvin ennakkoluuloistani huolimatta. Kaarevalta uralta jatkettiin sitten suoralle linjalle, mikä tehtiin ensin viidellä ja sitten neljällä. Tämäkin sujui hyvin ja Aku alkoi pikkuhiljaa syttymän.


Sitten alkoivat ongelmat. Johku pyysi meitä tulemaan okseri-pysty (22m) viidellä ja tottakai tein siihen ekan kerran kuusi. Pysty oli kapea ja alla oli sateenkaari ja kaiken lisäksi se oli saman tien 110. Kirsin kanssa en koskaan olisi hypännyt sitä saman tien niin isona.. Tokalla kerralla pääsin sen viidellä, mutta sieltä jatkettaessa trippelille en meinannut saada ulkoapuja ollenkaan läpi. Enkä muuten myöskään sen trippelin jälkeen.. Trippeliltä piti jatkaa sujuvat kuusi askelta sarjalle ja tottakai sain sinnekin aina sen seitsemännen mahtumaan kun en päässyt kääntämään trippelin jälkeen normaalisti.. Onneksi vikalla kierroksella sain kaikkiin väleihin oikeat askeleet, vaikka rata hieman muuttuikin.


Ongelman ydin oli kaiken kaikkiaan se että yritin ihan liikaa. Koitin saada koko ajan enemmän ja enemmän laukkaa, en malttanut jäädä rytmiin ja tein asioista ihan liian vaikeita itselleni. Vaikka kaikki ei tällä kertaa ihan sujunutkaan, oli tunti silti mulle todella hyvä juttu. Hypättiin isoja oksereita, Aku auttoi mua eikä tuijottanut oikeastaan mitään esteitä. Sain siis paljon miettimisen aihetta ja sain korjattua virheitä myös niillä isoilla esteillä.

Esimerkiksi tällä radan pätkällä alku oli ihan lupaava, mutta heti kun en nähnyt trippelille askelta, käänsin pois koska en halunnut hypyttää Akun niin läheltä. Tässä Johku neuvoi mua vaan tukemaan enemmän jalalla, vaikka olisin tulossa kuinka lähelle tahansa. Tästä mun täytyy nyt pitää kiinni, koska mielelläni otan niitä ylimääräisiä askeleita ja tämä neuvo on mulle nimenomaa se, jolla pääsen irti siitä "yks vielä" -fiiliksestä ja paremmin perille esteelle asti.



Johku myös kiinnitti huomiota mun dyykkaavaan ylävartaloon ja käsiin. Mun kädet ei malta jäädä hiljaa väleissä ja ylävartalo sukeltaa vasemmalle alas aina esteen päällä ja alastulossa kun esteet kasvaa. Tähän täytyy siis kiinnittää nyt tosissaan huomiota!


Sitten niihin fiiliksiin.. Täytyy sanoa että pikkusen jännittää :) Mutta monen viimeaikaisen onnistumisen ja epäonnistumisen kautta mulla on sellanen fiilis että me ihan oikeasti voidaan hypätä se 110 ja päästä maaliin asti! Ainakin mä tiedän nyt että hevonen pystyy siihen ja kaikki on kiinni vain musta. Toki Aku saattaa heittäytyä aivan possuksi ja olla menemättä vaikka kentän toiseen päähän.. Mutta se on sitten oma ongelmansa :) Innolla kuitenkin nyt odotan kisoja ja ratoja, Johku onneksi lupasi auttaa verkassa jos vaan kerkeää muilta hommiltaan sinne!

6 kommenttia

  1. Jännä nähdä, meillä oli Johkun kanssa sama rata perjantaina! Suokki sai kyllä tehdä töitä kunnolla :D Olen samaa mieltä kun sinä Johkun valmennuksista, hän pyrkii AINA siihen ettei olisi mukavuusalueella. Hienosti meette, tsemppiä kisoihin ( ja onnea metrin sijoituksesta, bongasin sen EQUIPEsta jo)
    'Jessi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kymppikin päästiin läpi :) Ehkä törmätään Johkulla joku kerta :)

      Poista
  2. snorkkeli puuttuu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. anonyymi tarkoittaa sitä että hänen mielestään sukellat hypyissä hevosen kaulalle :) mutta omaan silmään näyttää vaan kivalta ;D

      Poista