maanantai 2. joulukuuta 2013

Ihana syksy...

Niin kuin moni tietää, melkein mun kaikki ratsastettavat hevoset asuvat tallilla, jossa ei ole maneesia. Moni ihmettelee usein, kuinka ihmeessä pystyn läpi talven treenaamaan normaalisti kohti tulevaa kisakautta.

Niin kauan kun ei ole pakkasta, pärjään itse ilman maneesia vallan mainiosti. Tottakai täytyy olla tarkkana siitä, että kenttien pohjia kunnostetaan ja huolletaan asiallisesti ja ajallaan, jotta pääsee työskentelemään sen puolesta kunnolla. Kuitenkin juuri tämä aika (täällä etelässä) on se kaikista haastavin aika. Tällä hetkellä kentän pohja on aivan umpi jäässä joka paikassa ja päälle on satanut vettä. Kun vesi ei pääse valumaan pois, jäätyy se kentän pinnalle, jolloin kentästä tulee kova ja erittäin liukas.


Helpoin vaihtoehto tietenkin tähän jäiseen aikaan on mennä maneesille treenaamaan, se nyt on aivan selvää. Itse tein Akun kanssa lauantaina todella vaativan ja raskaan estetreenin Peikin maneesilla, jonka jälkeen mun oli sunnuntaina siis pakko saatava Akuli liikenteeseen. Tämä onkin sitten se haastavampi osuus.. Kenttä nmittäin näyttii juuri tuolta, kuin yllä olevassa kuvassa, joten sinne ei ollut asiaa.

Koska halusin saada Akun vetreäksi hyppyjen jälkeen, otin suunnaksi ainoan pellon, joka Akun tallin läheisyydessä on. Koska pellolle on aikamoinen matka, sain alkuun hyvät pitkät käynnit. Lihakset kerkesivät näin lämmetä ja pellolle päästyäni pystyin heti aloittamaan ravissa.

Meidän pelto on todella tasainen ja siinä uskaltaa ratsastaa hyvillä mielin. Aina on kuitenkin hyvä muistaa, että kaikki pellot eivät ole samanlaisia. Vieraalla pellolla ratsastettaessa kannattaakin se alue jossa ratsastaa, käydä ensin maastakäsin läpi.

Työskentelin Akun isojen ympyröiden avulla hyvin taipuneeksi ja asettuneeksi. Kaverilla oli tosi kivasti energiaa, vaikka edellisen päivän treeni olikin todella rankka. Laukassa ratsastin vain loivaa ylämäkeä pitkin ylös ja tein muutaman ympyrän. Noin vartin työskentelyn jälkeen jatkoin takaisin tallille pitkin ohjin.

Olisin halunnut työstää Akua pellolla kauemmin, mutta mulla oli sen verran hoppu, että nyt kaveri sai tyytyä vain letkistelyyn ja rentoutumiseen. Kunnon kävelyt ja koko päivän tarhailu onneksi ovat myös hyvää liikuntaa, joten ihan hyvä rentoilutreeni saatiin silti aikaan.

Mutta niin kauan kun lunta ei sada tai kentän pohja ei sula, ovat vitsit vähissä.. Siihen asti itse ainakin teen todella käyntipainotteista työskentelyä sekä mäkitreeniä. Käynnissä teen itse paljon taivutuksia, kokoamisia ja pysähdyksiä. Erityisesti pysähdykset ovat todella hyvä treeni Akulle, joka ei millään malttaisi jäädä pyöreäksi ja tuelle niissä rehellisesti. Kun pysähdykset saa kuntoon, helpottuvat muutkin siirtymiset huomattavasti. Itse en vaan yleensä millään normaalisti työskennellessäni jaksa jäädä työstämään käyntiä Akun kanssa sen kummemmin, koska esteitä varten koen ravin ja laukan työstämisen tärkeämmäksi.

Käynnissä on myös hyvä treenata omaa istuntaa sekä oppia tuntemaan hevosen takajalkoja. Käynnissä voi hyvin työskennellä pienin, kootuin askelin tai isojen ja vahvojen askeleiden avulla. Ensin voi tehdä esim. väistöjäloivalla linjalla isoilla ja vanvoilla askeleilla ja sen jälkeen siirtyä taas pieniin ja koottuihin askeliin, jolloin väistölinjaakin voi hyvin jyrkentää.  Väistöt ovat myös sellainen liike, joka on helppo toteuttaa myös tiellä, jos kotitallin kenttä ei ole ratsastuskunnossa ja peltoja ei ole.

Omaa istuntaa ei koskaan voi treenata liikaa. Itse ratsastan paljon käynnissä näinä aikoina ilman jalustimia ja koitan korjata mahdollisimman paljon omaa istuntaani. Teen paljon siirtymisiä käynnin sisällä vain istunnan avulla ja koitan saada hevoset mahdollisimman herkiksi. Suljen usein myös silmät tässä vaiheessa, koska sillon kun yksi aisti on pois pelistä, muut vahvistuvat. Tässä tapauksessa tuntoaisti vahvistuu ja näin olen itse myös herkempi omille avuilleni, jolloin saatan huomata asioita, joita en muuten huomaisi.

Mäkitreeniä teen myös olosuhteiden sallimalla tavalla. Silloin kun tiet ovat hiekoittamatta, en tee sitä ollenkaan. Kun tiet taas on hiekoitettu hyvin ja/tai reuna-alueilla on pehmeämpää, ratsastan mäkiä ylös myös ravissa. Käynnissä treeni on kuitenkin myös todella tehokasta, toistoja täytyy vain malttaa tehdä tarpeeksi.

Tässä talven aikana saatte varmasti kuulla vielä paljon treeneistä ja tavoista, joita etenkin Akun kanssa tehdään. Maneesille pyrin menemään ainakin kerran viikossa, koska se on ainut paikka, jossa voi hypätä ja edetä kunnolla.

7 kommenttia

  1. Hyvä kirjoitus! Pellot ovat kyllä maneesittoman pelastus, kun kenttä on karseassa kunnossa - tulisipa jo lunta, ja paljon. Täytyy vain aina muistaa, että pellollekaan ei ole ilman lupia mitään asiaa ja monet eivät halua, että sänkkäreillä mennään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niimpä!! Espoossa satoi eilen vähän, mutta mä niin toivon että viikonloppu tois lisää :) Ja noista luvista mun piti kirjoittaa, unohdin sen vaan tohinassa täysin! Hyvä kun muistutit :)

      Poista
  2. eihän tuo kenttä ole edes pahan näköinen! meillä kenttää peittää peilijää jonka alla on möykkelöksi jäätynyt kuravelli, kyllä tuolla kentällä vielä kelpaa, tosin jalkojen pesua tulee riittämään ;)

    http://anskuuh.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuva ehkä valehtelee hieman, kenttä on nimittäin aivan umpi jäässä ja kurasta ei ole tietoakaan :/

      Poista
  3. Noi se just on! Joskus kun olin vielä todella vino, suljin silmiä todella usein, koska juuri silloin löysin istuinluut paremmin :)

    Ja toki teen! Ajoitan sen varmaan joulun aikaan, sillon on lomalla aikaa miettiä kaikkia tulevia juttuja ja tavoitteita :)

    VastaaPoista
  4. Tästä sai paljon vinkkejä ja innostusta maneesittoman tallin treenejä varten! tykkäsin hirmuisesti!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa :) Se oli tarkoituskin! Tsemppiä syksyyn ja talvenn :)

      Poista