Aku ja Nikke

Tämä teksti on odottanut julkaisuaan vain ja ainoastaan kuvien takia. Ihana Aada otti musta ja Akusta viime Niken kurssilla tosi paljon kuvia ja Aada siirsi kaikki Aapon ja Akun kuvat mulle Google Driven kautta. Jostain syystä sain perille vaan Aapon kuvat. Tai niin ainakin luulin. Nyt tänään taas miljoonannen kerran avasin sen meilin missä niiden kuvien piti olla ja huomasin sellaisen pienen tekstin viestin alalaidassa kun "avaa koko viesti" ja sieltähän ne kuvat pompsahti esiin.. oh, ei voi mitää, Aada raukka vaan on joutunu selvittelemään kuvasotkuja ties kuinka monta kertaa, sorry Aada :D Mutta nyt on kuvia ja saatte pitkän sepustuksen Akun loppukaudesta ja Niken valaisevasta viime treenistä!!

Kaikki kuvat c. Aada Lätti, kiitos <3

Akun kanssa koko loppukausi meni siis oikeastaan sairastellessa. Nyt kun hevonen on vihdoin parempi ja eläinlääkäri on antanut siunauksensa normaalille treenille, on Aku päässyt hyppäämään jo aika normaalisti.

Ennen Niken treenejä syyskuun lopussa tatsi hyppyihin oli tosi kadoksissa ja hevonen ei tuntunut yhtään hyvältä. Koska hevonen oli kunnossa, tiesin että omassa ratsastuksessa olisi nyt jotain pielessä. Kukaan valmentaja ei kuitenkaan mulle mitään radikaalia sanonut, Aku oli monen mukaan vain spooky ja jäissä tauon jälkeen, mutta itse olin jotenkin jo asennoitunut siihen että vika oli nyt kuskissa ja siihen piti saada muutos.

Onneksi Nikke tuli pitämään kurssia ja sain taas niin paljon apuja. Heti ekana päivänä pistin Niken Akun selkään ja pyysin syväanalyysin hevosesta. Nikke teki varmaan reilun puoli tuntia vain ravissa töitä ja sirtyi vasta sitten laukkaan. Ravissa hän halusi hevosen vielä syvemmälle kuin mitä oli itse sitä ratsastanut ja paremmin takajalat liikkeelle väistöjen kautta. Näitä juttuja tehtiin jo Saksassa ja olen niitä työstänyt myös kotona mutta se viimeinen silaus on jäänyt puuttumaan. Mutta miksi? Olen kannatellut Akua ihan liikaa ja auttanut sitä lähes jokaisessa askeleessa. Niken mukaan Aku oli ihan liikaa nojaamassa koko ajan ratsastajaan ja jos sen jätti "yksin" niin tuntui kuin se olisi kaatunut. Heh, hieno juttu.. Noh, eipä siinä kuin vain leuka rintaan ja kyytiin. Sain kuitenkin myös hyvää palautetta siitä, että Aku oli paremmin jalan edessä kuin Saksassa ja että se oli myös suorempi vaikka olinkin kannatellut sitä liikaa.

Olin toivonut että Nikke hyppäisi itse Akulla mutta hän sanoi ettei se auta mitään kun ongelma on vain mun oma tekeminen. Tämähän on ihan totta, mutta itse ajattelin että olisi kiva kun Akulla kerrankin menisi joku ammattilainen, joka pystyisi kasvattamaan sen itsetuntoa tuon pitkän epäonnisen kauden jälkeen.

Jälkeen päin ajateltuna olen tosi iloinen että menin itse hypyt Niken sileän ratsastuksen jälkeen. Oli valaisevaa nähdä ero heti kyytiin kivuttuani ja sain siitä sen fiiliksen jolla jatkaisin treenejä. Hypyt sujuivatkin ihan mielettömän hyvin tämän jälkeen :) Eli kaikki se huono fiilis oli lähtenyt taas vaan siitä että olin itse tehnyt liikaa ja tehnyt Akusta epävarman sitä kautta.

Toisena päivänä sain Akun alusta asti paremmaksi mutta Nikke laittoi mut ihan hirveään rääkkiin laukan suhteen. Sain pyöriä esteiden ympärillä ja välissä volteilla ja ympyröillä alkuun niin että Akun piti laukata aktiivisesti ja tehdä sujuvia vaihtoja. Olin aluksi vaan taas liian agressiivinen mutta Nikke sai taas musta neuvoillaann ne parhaat puolet irti ja Aku oli lopulta ihan super.

Hypyissä meiltä molemmilta kesti hetken päästä oikeaan laukan rytmiin, mutta sitten kun pääsin taas hyvään flowhun niin Aku alkoi tuntua jo omalta itseltään. Sarjalla se ei ihan viitsinyt työskennellä niin hyvin kuin radan muilla osiolla ja sitä työstimmekin loppuun aika paljon. Jokainen voi kuitenkin videolta nähdän sen mielettömän eron alkutunnin ja vikan rundin välillä. Kun vaan saan sen laukan kohdilleen ja annan Akulle tilaa, niin kyllä se hyppää. Toki se ei edelleenkään ollut senkään vertaa tarkka jaloistaan mitä parhaimmillaan on ollut, mutta annettakoon se anteeksi pidemmän tauon jälkeen.

Toisesta päivästä on pitkä videokooste jossa kuuluu myös Niken kommentteja mutta lyhykäisyydessään talven treenejä varten mun pitää muistaa

- Rento käsi edessä
- Kaarteesta ulos hyvässä rytmissä, hevonen jalan edessä
- Kohti estettä rennosti ja hevosen pitää antaa hypätä itse
- Hidas ylävartalo
- Kun treeneissä tulee pudotus hevosen virheestä, pitää oma ratsastus toistaa samalla tavalla jotta hevonen korjaa itse

Eli en yhtään saa puskea Akua, vaikka se jarruttaisi kohti erikoisesteitä, vaan se saa jäädä niistä hieman irti ja sen pitää hypätä ITSE. Olen taas puskenut alkusyksystä sitä liikaa kohti estettä ja siksi siitä on tullut epävarma.

Hyvänä esimerkkinä edistyksestä olivat Ypäjän ja Riders Innin kisat, missä sujui tosi kivasti ja nyt viimeaikaiset treenit, missä Aku on ollut innokas, mutta kuitenkin rela. On se vaan kumma miten yksi ihminen kahden päivän treenillä kitkee musta pois lähes kaiken pahan ja antaa niin paljon eväitä itsenäiseen treeniin. You just gotta love Nikke.