lauantai 22. elokuuta 2015

Eka kerta

Nuoren hevosen laittamisessa musta jännintä on aina se ekaa kertaa selkään kiipeäminen. Se jotenkin realisoi sen, että nyt se hevonen oikeasti on työuransa alussa. Lisäksi se ensimmäinen kerta on se kerta joka ei saa mennä pieleen. Jos hevosen saa hyvälle mielelle ekan selkään nousun yhteydessä niin silloin jatkokin on huomattavasti helpompi. Ajattelin nyt avata teille tarkemmin fiiliksiä ja mun tavan tehdä asioita näin jälkikätee hieman tarkemmin :)


Aapon kanssa olen tehnyt asiat ennemminkin todella maltilla kuin yhtään kiirehtien. Ennen kuin kiipesin ensimmäistä kertaa selkään, olin juoksuttanut sitä kolme viikkoa ja totuttanut sitä selkään nousuun liittyviin asioihin. Halusin, että kaikki oikeasti sujuu kun sinne kyytiin mennään ekan kerran. Jos Aapo olisi kolme, olisin juoksuttanut sitä jopa pidempää. Koska me ollaan vuosi myöhässä ja Aapo oli niin fiksun oloinen, päätin siirtyä nextille levelille.


Tuon kolmen viikon ajan, kun juoksutin Aapoa, kävelytin sen joka kerta sen jälkeen niin, että pysäyttelin sitä pitkin kenttää ja laitoin kantamani jakkaran sen viereen. Nousin jakkaran päälle aluksi vain seisomaan mutta sen jälkeen kun se seisoi hyvin paikallaan joka kerta kun nousin sen päälle, aloin heiluttelemaan myös satula ja nojailemaan sitä vasten varovasti. Hannin avulla laitoin myös jalan muutaman kerran jalustimeen ja laskin painoa sille ja nojasin ilmassa satulan päälle. Ekalla kerralla sitä jännitti kun laitoin jalan jalustimeen, mutta sittemmin se ei piitannut mun tekemisistä :)



Kun nämä asiat olivat Aapolle tuttuja, pyysin Hannin auttamaan mua selkään nousun kanssa. Minusta melkeen tärkeämmässä roolissa selkään nousussa ja juoksutuksessa on se henkilö, joka pitää kiinni ja juoksuttaa. Kun ratsastaja tietää voivansa luottaa maassa olevaan henkilöön, on hevosellakin rauhallisempi mieli. Lisäksi maassa olevan pitää osata reagoida kaikenlaisiin tilanteisiin ja hevosta on osattava lukea hyvin. Esimerkiksi Aapo oli aluksi lähdössä aika helposti ylöspäin jos suusta jäi vetämään (tämän huomasi ohjasajaessa ja taluttaessa), joten Hannin piti tietää tasan tarkkaan kuinka pidättää Aapoa, jos se selkään nousussa olisi ollut lähdössä johonkin suuntaan. Pidäte ei missään nimessä saanut mennä alas päin, vaan sen piti rauhallisesti vain hieman tukea ja ääni rauhoitti hevosta siinä ohella. 



Ennen ensimmäistä selkään nousua pompin myös hieman Aapon ympärillä. Tämä oli oikeastaan se ainut asia, joka Aaposta oli kamalaa kaiken harjoittelun aikana. Pomppimisesta se oli lähdössä jos johonkin suuntaan. Hanni pitkäjänteisesti jaksoi pitää siitä kiinni kun itse pompin kun mikäkin jänis Aapon molemmilla puolilla. Jokin aika siinä meni, ennen kuin Aapo uskoi ettei pomppimisesta seuraisi mitään pahaa.


Veimme pomppimisen jälkeen Aapon keskelle kenttää ja itse laitoin jakkaran sen viereen. Sen verran Aapoa jänskätti tilanne, että se meinasi lähteä pyörimään koko ajan. Lopulta veimme sen aidan viereen missä se seisoi hyvin. Kun Aapo vihdoin seisoi, veivasin ensin taas satulaa ja taputtelin sitä satulan toiselle puolelle, pepulle ja kaulalle. Tämän jälkeen laitoin jalan jalustimeen ja nousin hitaasti sen selkään. Istuin satulaan pehmeästi ja varasin ensin vain puolet painosta satulaan. Aapo jännitti ihan hirveästi eikä se hengittänyt ollenkaan. Varasin sitten loput painosta satulaan ja taputin Aapoa kaulalle. Oltiin Hannin kanssa ihan varmoja että Aapo lähtisi johonkin suuntaan kun se ei hengittänyt rennosti, mutta kun Hanni pyysi sen liikkeelle, käveli se rauhassa eteen. Tottakai se koko ajan kuunteli mua ja mietti varmasti aivot hiessä mitä seuraavaksi tapahtuu, mutta koko ajan se meni eteen. Hanni pysäytti Aapon puolikkaan kieroksen jälkeen ja laskeuduin varovasti pois selästä ja laskeutuessani maahan, säikähti Aapo sitä. Se otti muutaman aseleen sivulle ja katsoi mua hölmistyneenä. Hanni kävelytti sitten Aapoa kierroksen ja pysäytti uudelleen keskelle kenttää. Kiipesin uudestaan jakkaralle ja toistin satulan heilutukset ja taputtelut. Sitten vaan kiipesin uudestaan satulaan ja tällä kertaa pyörimisestä ei ollut tietoakaan ja mentiin vähän pidempi aika sen jälkeen talutuksessa. Kaikki sujui hyvin ja näin Aapo oli taas yhden askeleen pidemmällä koulutuksessaan.


Näissä kuvissa olen Aapon selässä kolmatta kertaa. Miro oli silloin kuvaamassa, koska halusin jo Aapon alkumetreistä hyviä kuvia. Kuitenkin tuo sama kuvio taputuksineen ja satulan heilutuksineen toistui todella kauan ja vasta muutama viikko sitten menin ilman apua Aapon kyytiin. Nyt se seisoo hyvin joka kerta hiljaa paikallaan kun hyppään selkään - maltti on valttia. Kun hoitaa perusasiat tässä vaiheessa hyvin, helpottuu jatko huomattavasti. Ei tarvitse taistella pyörivän hevosen kanssa tai pelätä joka kerta, että se lähtee johonkin suuntaan. Nyt sekä Aapolla että mulla on hyvä fiilis selkään noususta :)


Kaikki kuvat c. Miro Kalliola

7 kommenttia

  1. Muista itsekin olla ihan rentona selässä, noissa kuvissa näytät nimittäin aika jännittyneelta. Hyvä että nykyään kaikki sujuu jo hyvin :) onko aapolla muuten kenkiä vielä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aapolla ei ole vielä kenkiä :) ei siellä selässä parane paljon jännitellä, muuten kyydissä ei pysy jos jotain koikkaloikkaa on ohjelmassa! Mun mielestä näytän vaan super keskittyneeltä, oon muutenkin aika tuiman näkönen aina kun ratsastan :D

      Poista
  2. Mukava lukea sinun kokemuksia :) Hevosia on erilaisia ja kiva että annat herkälle hevoselle aikaa! Me laitettiin Ypäjällä opiskeluaikana paljon nopeempaa tahtia ja vaan poikkeustapauksessa juoksutettiin tai tehtiin ns. pidemmällä kaavalla. Nyt laitoin keväällä yhden suomenhevosen satulaan ja menin vaan heti kyytiin ja lähdin ratsastamaan, joo tätä en olisi tehnyt jos en olisi ollut täysin varma hevosen täyspäisyydestä ;) Tätä kyseistä kun ei saa oikein mitenkään järkyttämään :) Tsemppii Aapon kanssa!

    VastaaPoista
  3. Täh siis miteniin eka kerta selässä? Olethan ratsastanut sillä ennenkin vai onko musta tulossa hullu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanattaa lukea teksti kokonaan. Olen ratsastanut Aapolla kohta jo muutaman kuukauden, mutta halusin nyt avata jälkikäteen fiiliksiä ekasta selkään noususta ja omista fiiliksistä.

      Poista
  4. Hauska lukea miten ratsu koulutetaan ratsastajaan, kun siitä ei itsellä ole mitään hajua, ravureita sen sijaan olen paljonkin "opettanut" ratsastukseen. Ravurille vaan satula selkään, ite kyytiin ja eiku menoks :)

    VastaaPoista
  5. Hyvä ja informatiivinen postaus nuoren satulaan laitosta! :)

    VastaaPoista