perjantai 12. syyskuuta 2014

Juttuja elämän varrelta. Osa 3. Ne oikeat ihmiset: Päivi

Suosittelen lukemaan sarjan edelliset osat ennen tätä tekstiä :) Kaikki kuvissa esiintyvät ponit ovat Päivin Suomeen tuomia!

Juttuja elämän varrelta. Osa 1. Ratsastuskoulun puolestapuhuja
Juttuja elämän varrelta. Osa 2. Hoida hevosia, niin mäkin tein!

Ihana prinsessaponi Hani vuonna 2010 ERT:llä

Mulla on ollut tässä viimeisen kuuden vuoden aikana kunnia tutustua toinen toistaan hienompiin ihmisiin. Suurimpaan osaan näistä henkilöistä olen tutustunut sattumalta tai muiden tuttujen kautta, joten kai sitä kohtaloksikin voi sanoa. Näitä tyyppejä, joista haluan teille kertoa, on kuitenkin niin monta, etteivät he yhteen tekstiin mahdu.. Joten saatte nyt kuulla ihmisistä, kenen kanssa mä olen päässyt hommia tekemään!

Peten kanssa ekaa kertaa kangilla 2010

Vuonna 2009 Zaran muutettua uuteen kotiin ratsastin siis edelleen tunneilla Peikkilässä. Tämän rinnalle kaipasin kuitenkin jotain muuta puuhattavaa. Eihän sitä enää osannut ilman vuokrahevosta Zaran jälkeen olla.
Mun Petteri <3

Tein siis perinteiset ja selasin hevostallinettiä. Monen monta meiliä laitoin jos jollekkin tyypille, mutta aina oli paikka joko sellaisessa paikassa mihin ei bussilla päässyt tai hevonen oli keretty luvata jo toiselle. Olin rajoittanut haun vain hevosiin, joilla saisi  myös kilpailla. Lopulta huomasin tämän aika haasteelliseksi yhdistelmäksi ja katselin oikeastaan kaikki espoo/kirkkonummi/helsinki ilmoitukset läpi. Niiden joukosta silmään iski 6-vuotias poni Espoosta. Päätin soittaa ilmoituksen jättäjälle ja sovimme kokeilun.

Gina 2012 syksyllä. Tässä tammassa oli kaikki mitä hyvältä ponilta kaipaa..

Omistaja itse ei päässyt ensimmäisellä kerralla mukaan ja tallilla minua odotti hänen ystävänsä, jonka tyttö oli kyseisellä ponilla ratsastanut. Tallikierroksen jälkeen minut vietiin ponin luo ja esittelijä kysyi osaanko satuloida hevosen.. Siinä vaiheessa mietin että mihin ihmeen paikkaan mä nyt taas olen tullut. Totesin olleeni juuri päri kuukautta sitten Saksassa hevosenhoitajana, joten satulointi onnistuisi. Naureskeltiin siinä sitten yhdessä, että eihän sitä koskaan tiedä millaisen tyypin kanssa on tekemisissä.. :)

Pikkuprinssi Blacky, kerrassaan uskomattoman hurmaava poni 2011 keväällä

Maneesissa Heidi-poni olikin sitten aika vauhdikas. Laukannostoissa se vain pukitti kun muistissa oli hunosti istuva satula ja ravissa puski vuorotellen kaikkiin suuntiin. Lopussa se kuitenkin yht´äkkiä napsahti oikein päin ja rupesi liikkumaan rennommin. Jostain syystä ihastuin poniin sen ihanan luonteeseen ja laadukkaaseen liikkumiseen ja lopulta sovin vuokraavani sen kaksi päivää viikossa jos saisin käydä kolmesti. Tämä sopi omistajalle Päiville, jonka tapasin vasta seuraavalla viikolla ensimmäisen kerran. Olipa muuten pieni shokki, kun ponin omistajaksi paljastui 170+ pituinen vaalea daami, joka myös Poni-Päivinä tunnetaan.. Ei ihan vastannut mun käsitystä poni-ihmisestä ;) Päivi oli tyytyväinen muutaman viikon jälkeen ponin edistymiseen ja sain hypätä ponin kanssa sekä käydä valmennuksissa oman mielen mukaan.

Donna 2011 kotona koulutreenissä - toinen niistä kahdesta hevosesta, jotka Päivi on tuonut mun aikana Suomeen

Ponista kehkeytyi vajaan puolen vuoden työskentelyn aikana tosi mukava peli. Heti alkuun se huomasi että hyvin istuva satula ja rennosti liikkuminen tuntui kivalta ja se helpotti mun työtä aika lailla. Poni osoittautui ihanaksi kultakimpaleeksi kaikin tavoin ja nautin työskentelystä sen kanssa. Tiesin jo vuokraussuhteen alkaessa, että poni tultaisiin myymään ja niinhän siinä lopulta kävi. Olin ennen myyntiä käynyt ponin kanssa muutamissa este sekä koulukisoissa, jotka olivat sujuneet hyvällä menestyksellä. Estekisoista kotiin tuomisina oli rusetti 60cm luokasta ja koulupuolelta kaikista he c-heb luokista jotka kerettiin startata :) Koska ponilla oli hieno hyppy, keskityttiin koko ajan sileän työskentelyssä laukan laadun parantamiseen.

Konna 2012

Heidille löytyi koti todella nopeasti. Ponia tulivat muistaakseni heti ensimmäisenä katsomaan äiti ja kaksi tytärtä, jotka etsivät itselleen harrasteponia. He tykästyivät Heidiin ihan toden teolla ja ostivat ponin itselleen. Myös minä jatkoin heidän toiveestaan ponin kanssa työskentelyä kerran viikossa ponin uudella tallilla Keravalla. Heidän kanssaan ollaan myös käyty kisoissa, Heidi on jatkanut tasaisen varmaa kehitystä ja napsinut ruusukkeita aina aluetasolta 90cm ja heb luokista :)

Rocky kesällä 2012

Kun tutustuin Päiviin Heidin myötä paremmin, sain tietää että hän myy poneja harrastuksena. Ennen Heidin lähtöä Päiville tulikin uusi poni Pete, joka olikin sitten astetta hienompi poni. Oltiin päästy Päivin kanssa hyvään flowhun ja päätettiin jatkaa yhteistyötä myös Peten osalta.

Romeo 2012 kesällä

Heidin tavoin myös Pete oli aika raaka tullessaan - ravissa se liikkui isosti, mutta aika lailla koko ajan liian lujaa sekä edestä lyhyenä ja laukan nostot tulivat jos tulivat. Uusia puomeja ja esteitä se kauhisteli aina ihan tosissaan, joten hyppämisen kanssa se eteni todella hitaasti.

Ed kotona treenissä ERT:llä 2013 keväällä

Pete oli hieman haastava käsitellä karsinassa, se käänsi mielellään pepun ovelle eikä päästänyt sisään. Käyttäytyminen onneksi parantui kun sen kanssa sai kemiat synkkaamaan! Menin Petellä nelisen kertaa viikossa sekä valmentauduin säännöllisesti. Pete kehittyi varsin nopeasti sileällä, joten startattiin koulupuolella alkuun monet kisat. Oikeastaan melkein joka kisasta saatiin voitto tai ainakin sijoitus. Petellä oli kolme laadukasta askellajia ja se oli luonnostaan hyvin ryhdikäs, siitähän tuomarit tykkäs :)

Ed Peikillä hyppytreenissä 2013, ai että fiilisteltiin tota ponia..

Estepuolella taas edettiin todella rauhassa. Tehtiin pitkään pieniä esteitä ja helppoja harjoituksia. Alkuun Pete oli todella epävarma itsestään, mutta onnistumisten kautta saatiin tehtyä siitä hieno esteponi. Kisoissa se ei kytännyt tokan kisakauden aikana enää mitään, kun oli kotona saanut kokea onnistumisia ja saanut paljon kehuja. Sen kanssa oli ihana edetä radalla esteeltä toiselle toisen kisakauden aikana kun tiesin ettei se esteitä tuijota :) Onneksi Päivi huomasi ponin potentiaalin ja ei halunnut meidän kiirehtivän luokissa liian nopeasti ylös, se olisi pilannut sen ponin täysin.

Helmi 2013 Annalla

Tämän ponin kanssa opin oikeasti sen mitä tarkoittaa, kun hevoselle rakennetaan itseluottamusta. Se vaatii todella päättäväistä, mutta samalla rauhallista ja kannustavaa työskentelyä niin sileällä kuin hypätessä. Ammattilaisen apu oli tässä tapauksessa minusta se tärkein juttu. Vaikka osasin itse viedä hevosta eteen päin, sain valmentajalta paljon oppia siihen, miten nuorta ponia opetetaan ja kuinka ongelmia ratkaistaan. Vaikka välillä oli hankalaa, jaksoi Päivi silti uskoa mun ja valmentajan työhön ja kannusti samalla eteen päin.

Helmi Ypäjällä 2013

Kun lopulta saimme rakennettua ponin itsevarmuutta, koittivat kauan odotetut kilpailut. Kaudella 2010 mentiin vain koulua hyvin tuloksin. Kausi 2011 olikin sitten estekilpailuja täynnä ja Pete sai myyntiä varten kasaan hyvän määrän tuloksia. Pete saatiinkin myytyä todella kivaan perheeseen ja olimme Päivin kanssa jälleen aloittamassa työtä uuden ponin kanssa.

Olin lopettanut ratsastuskoulussa 2011 keväällä, koska liikutettavia hevosia oli tullut niin paljon lisää ja tuntsareihin mulla ei olisi ollut asiaa, koska Pete hyppäsi jo metriä. Päivi kävi hakemassa poneja Saksasta aina kun edelliset oli myyty, joten ratsastettavia riitti.

Koska kaikki myyntiponit asuivat Espoonkartanolla, kävi niillä paljon vuokraajia. Sisäänajoin vuokraajat aina uusiin poneihin ja yleensä he halusivat myös tunneille niiden kanssa. Lopulta huomasin pitäväni tunteja muillekin tallin ratsukoille. Parhaimpina aikoina opetin reilun kymmenen tuntia viikossa ja ratsastin aika monta hevosta ja ponia siihen päälle. Reviiri oli kasvanut Espoosta Kirkkonummelle ja Keravalle sekä Tuusulaan..


Cara Evarissa 2014

Päivin kautta mulla on aina ollut joku laadukkaampi poni työn alla. Päivi on siis mahdollistanut sen, että aina on päässyt kisaamaan ja valmentautumaan. Olen saanut kehittää itseäni ratsastajana sekä opettajana. Olen päässyt viemään eteen päin upeita poneja ja se jos mikä on antanut mulle enemmän kuin mikään muu. Valmennuksien jälkeen olen päässyt kokeilemaan asioita itse ja saanut kokea onnistumisia niiden lukuisten pään seinään hakkaamisten jälkeen. Mikä olisikaan parempaa?

Vaikka olen saanut Päivin kautta alleni useamman hienon ponin, on se suurin oppi näiden vuosien ainaka ollut kuitenkin ponien omistaja Päivi itse. Eihän se ponien ratsastaminen nimittäin pelkkää treenaamista ollut. Välillä oli kenkä pois, joskus piti hoitaa haavoja ja välillä käveltiin viikkoja erinäisten hoitotoimenpiteiden seurauksena.


Kun "mentorina" tällaisissa tapauksissa on ihminen, jolla on kokemusta hevosalalta yli 30 vuotta, ei voisi olla onnellisemmassa tilanteessa. Aina sai kysyä ja aina sai vastauksen. Päivin kanssa olen oppinut näkemään hevosista sellaisia asiota, joita en aiemmin osannut edes etsiä. Oma silmäni oppi näkemään erilaisia liikeratoja ja niiden virheitä sekä tietysti arvostamaan laatua. Kiertäessämme kisoja, Päivi kertoi usein, jos näki jonkun hyvin liikkuvan hevosen. Hän ei varmasti tehnyt sitä tarkoituksella, mutta joka kerta oma silmäni rekisteröi jälleen, millaista on ammattilaisen mielestä hyvä liikkuminen. Ja poneja juoksuttaessa hän sanoi aina ääneen kaikki huomionsa, jotka pystyin paikantamaan ja huomaan siinä tapauksessa myös itse.

Poneilla on vuosien varrella ollut myös aika paljon hankalia selkiä. Satulansovitusta ei paljon ratsastuskoulussa ole harjoiteltu, joten siihenkin olen Päivin kanssa päässyt paneutumaan aika lailla. Vieläkään en voi sanoa olevani edes lähellekkään hyvä siinä, sitä varten ovat ammattilaiset, mutta sen verran olen Päiviltä oppinut, että tiedän milloin satula alkaa käydä epäsopivaksi. Ponit, varsinkin nuoret ja vähän ratsastetut, muuttuvat koko ajan. Niiden kanssa sattaa joutua vaihtamaan satulaa helposti kuukauden tai kahden välein, jos poni kehittyy ja lihasmassa lisääntyy.

Mun ja Päivin ainainen suosikki, Pete Dumissa 100cm

Treenikaveria täytyy siis tarkkailla oikeastaan koko ajan. Kaveria ei saa päästää siihen vaiheeseen, että kaikki on ikävää, vaan niiden kanssa täytyy osata myös ennakoida tulevia asioita. Välillä ollaan tässäkin menty ikävä kyllä syteen ja saveen, mutta siitäkin ollaan opittu aina jotain uutta. Vähintäänkin ollaan saatu muistutus siitä, että täytyy edetä rauhassa.

Lisäksi Päivi on opettanut mulle sen, että se oman navan ympärillä pyöriminen on just ja ainoastaan vain sulta pois. Kun auttaa muita, muut auttavat sinua. Päiville on voinut koska tahasa soittaa ja pyytää konsultaatiota ihmeellisistäkin asioista. Aina on saanut apua ja kuuntelevan korvan.

Päivi on myös aina lähtenyt kuskaamaan mua kaikkien mahdollisten kantturoiden kanssa kisoihin, valmennuksiin ja lääkäriin sekä auttanut järjestämään asioita hyvälle mallille. Ja mikä parasta, aina on saanut suoraa palautetta. Koskaan ei ole kahta kertaa tarvinut miettiä tarkottaako se ihminen sitä mitä se sanoo.


Kun on saanut noin hyvän tyypin kanssa tehdä ne tärkeimmät oppivuodet hommia, niin ei ole voinut kasvaa ihan tolloksi. Viimeiset kuusi vuotta on ollu tosi hienoja, jatketaan samaan malliin!

Kiitos Päivi <3



12 kommenttia

  1. Ihanaa, sait vihdoinkin tämän tehtyä! Kiitos!

    VastaaPoista
  2. Olisi kiinnostava lukea joskus juttua siitä, mitä pidät heikkouksinasi. Nyt sinusta saa kuvan ihmisenä, joka osaa kaiken ja onnistuu kaikessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä idea! Siitä, että muka onnistuisin joka asiassa en kyllä ole samaa mieltä! Johan tuolta löytyy paljon epäonnistumisista kertovia postauksia mutta nekin koitan aina itse miettiä tilaisuutena oppia. Ehkä olen vaan liian positiivinen ;)

      Poista
  3. Kuulostaa tosi kivalta tämä teidän yhteistyönne! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa se on kyllä ollut :) ja opettavaista! Toivottavasti jatketaan vielä pitkään :)

      Poista
  4. Olet lahjakas ratsastaja. Rohkeutta nousta uudelle tasolle. Vai haluatko olla poni/suomenhevosratsastaja. Kuumia ja kapasiteetikkaita puoliverisiä alle. Muutoin ei ratakorkeudet nouse. Se on sitten pyörimistä näillä asteilla vuodesta toiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Rohkeutta ja intoa kyllä on, peli valn puuttuu! Katsotaan mitä talvi tuo tullessaan ;)

      Poista
  5. Tosi kiva teksti, mutta jotenkin mua häiritsee kun tekstin edetessä kuvat ei täsmää tarinaan. Tarkoitan siis, että kun kerrot esim. Pete ponista pitää rullata takaisin alkuun nähdäkseen minkä näköinen poni se nyt olikaan. Tai ehkä tää nyt on taas tälläisen lukihäiriöisen vamma mutta ajattelin nyt kuitenkin antaa palautetta :)

    VastaaPoista
  6. Hauska että olet jaksanut kertoa meille lukijoillekkin mitenn pääsit siihen missä nyt hevosten kanssa olet ilman omaa hevosta. Olen lukenut kaikki ja monesti. Tuntui että itsekkin oppi jotain!

    VastaaPoista
  7. Näistä innoittamana olen etsinyt istelleni nyt vuokrahevosta ja miettinyt pitäiskö tallia vaihtaa talliin jossa voin paremmin kehittyä. Liikaa mietittvävää muutenkin näistä tullut :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ainakin kokeilla uutta jos ei muuta :)

      Poista