sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Kasvattajakilpailun toinen kouluosakilpailu - Kenttäkilpailuohjelma nro 6 2009

Esteiden tuottaman pettymyksen jälkeen suunta ei voinut siis lauantaina olla kuin vain ylöspäin. Koska ponilla tuntui olevan vielä paljon virtaa, päätin uskaltaa verrytellä hieman suunniteltua pidempää.

Pysähdys laukasta verkassa

Tällä kertaa pääsimme radan viereiselle radalle verkkaamaan. Tästä oli nuorille hevosille paljon hyötyä, koska ne pääsivät tutustumaan tuomarimökkeihin yms. paljon pidemmän aikaa, kuin rataa kiertäessä. Näin ylimääräisen jännityksen pääsi ratsastamaan pois ja kokemuskin oli hevosille opettavainen.

Hilda ei ihan hirveästi tällä kertaa kyttäillyt, mutta kulmien ratsastamiseen sain aidoista paljon apua. Sain ponin odottamaan hyvin kääntöapuja ja pääsin näin ratsastamaan sitä myös ryhdikkäämmäksi kulmissa ja lyhyillä sivuilla.


Verkassa aloitin ensin tosiaan käynnissä ja käyntiväistöillä. Tämän jälkeen hölkkäsin muutaman kierroksen, minkä jälkeen tein alas istuen voltit sekä väistöt. Väliin muutama siirtyminen ja peruutus. Peruutus tuli tällä kertaa siihen helpompaan suuntaan, joten päästiin taakse pehmeästi ja suorana.


Seuraavaksi vuorossa olivat nostot. Poni tuntui niissä tällä kertaa äärimmäisen hyvältä, joten pääsin jatkamaan laukkatyöskentelyä jo muutaman siirtymisen jälkeen. Tein tsekkauksen laukassa voltteihin sekä nostoihin kohti tuomaria. Muutaman kerran pysäyhtin ponin myös laukasta ja aina poni pysähtyi ihan tasajaloin, jess. Pysähdysten jälkeen tein keskilaukat ja niiden perään muutamat keskiravit niin kuin Kikko oli neuvonut. Ensin piti saada poni baanaamaan ja venyttämään itseään laukassa, jonka jälkeen keskiravit yleensä olivat sujuneet paljon paremmin. Tänään keskarit eivät kuitenkaan edes verkassa lähteneet niin hyvin kuin edellisenä päivänä ja tuntui, että poni olisi levittänyt normaalia enemmän takaa. Koitin keventää ja istua alhaalla, mutta mitenkään en saanut sitä samaa fiilistä niihin kuin aikaisemmin. Hannikin totesi etteivät ne näyttäneet niin hyviltä kuin edellisenä päivänä.. Eipä auttanut muu kuin baanattaa lisää ja tehdä kaikkea muuta taas välissä.

Katse?

Vastalaukat sujuivat verkassa mun mielestä hirmu tasaisesti ja sain itsekkin istuttua laukassa oikeasti rehellisesti alas. Koitin vain koko ajan muistaa Kikon sanat mun päässä siitä miten se ponin laukka ei voi olla tarpeeksi rauhallinen ja rento, jos mä en päästä itseäni oikeasti sinne satulaan. Se vaati tosi paljon tsemppiä, mutta itse olen ainakin tyytyväinen lopputulokseen :)

Vastalaukkaa

Vastalaukkojen jälkeen tein hieman käyntityötä ja juuri ennen omaa rataa pidin ponin ravissa ja tsekkasin vielä väistöt. Koska olin niin huolissani keskiraveista, päätin vielä riskillä tehdä yhden ennen rataa. Ja onneksi tein, koska se oli ehdottomasti päivän paras!

Lopputervehdys laukasta

Mulla oli niin hieno fiilis lähteä radalle. Poni tuntui hienolta, kaikki pelitti ja aidan takana oli paljon yleisöä. Koko rata, aina alkutervehdyksestä aina lopputervehdykseen oli parasta työskentelyä, mitä poni on koskaan radalla esittänyt. Se teki hienot voltit, hyvät keskiravit (tosin ei niin hyviä kuin edellisenä päivänä) ja aika tasaiset väistöt. Laukkaohjelma oli musta hyvin siisti ja toinen keskilaukasta harjoituslaukkaan siirtyminen oli musta niin hieno että oksat pois. Vastalaukat oli paljon paremmat radalla kuin osasin kuvitella, toki vasen laukka olisi edelleen voinut olla hieman rauhallisempi, mutta kuitenkin. Ja lopputervehdykseen tehty nosto ja pysähdys olivat ihan radan highlight kohtia. Poni nosti juuri pisteessä, täysin pyöreänä ja pysähtyi tasajaloin, olisinko onnellisempi voinut olla?



Poni teki siis kunkkareissa elämänsä radan. Tai noh, me tehtiin se yhdessä. Se kuunteli yhtä pientä puolikasta metriä (aidan vieressä oli ennen yhtä laukan nostoa joku näkymätön mörkö, mitä piti meinata hieman livahtaa karkuun) lukuun ottamatta mua koko radan ajan tarkasti ja halusi tsempata mun kanssa yhdessä loppuun asti.


Tuomareilta irtosi paljon hyvää sanottavaa ponista. Se oli niiden mielestä tasainen, teknisesti taitava, yrtitteliäs sekä positiivinen kaikin tavoin. Oli myös kiva kuulla rakentavaa palautetta; Sillä saisi olla enemmän kantovoimaa takana ja käynnissä se saisi astua yli reilummin. Yhden tuomarin mielestä raviohjelma oli kiireinen, toisen mielestä todella hyvä rytmiltään.


Kaiken kaikkiaan ohjelma oli siis todella onnistunut ja hyvä. Prosentteja irtosi 60,417%. Sijoitus oli kymmenes ja sijoitus ei todellakaan ollut kaukana. Kokonaiskilpailussakin sijoitus nousi huimasti!

Tuloslistaa katsellessa saa jokainen huomata, että kaikki kärkipään ratsastajat ovat ammattilaisia. Huonoille en siis todellakaan hävinnyt. Se, mikä multa vielä puuttuu heihin verrattuna, on se vuosien kokemus. Monie heistä on esittänyt hevosia jo vuosien, ellei vuosikymmenien ajan näissä erinäisissä kasvattajakilpailuissa. He tietävät tasan tarkkaan, mitä tuomarit tahtovat radalla nähdä ja osaavat suoriutua siitä rutiinilla.

En mitenkään tällä halua puolustella, tai selitellä sijoitustamme - päin vastoin. Haluan itse olla realisti ja analysoida omaa tekemistä ja asettaa tavoitteita. Ensi kerralla tiedän sen, että mun täytyy viedä jo neli- ja viisivuotiaana kasvattajakilpailuun osallistuva hevonen useammin kouluradalle. Treeni täytyy aloittaa jo paljon aikaisemmin ja treenaamassa täytyy käydä sellaisen ihmisen luona, joka tietää miten se hevonen kasvattajakilpailussa tulee esittää. Ja se kaikkein tärkein, mitä ratsastaja voi tehdä, on seurata koko ajan muita ratsukoita, erityisesti ammattilaisia. Pitää keskittyä siihen miten he verryttelevät tai suorittavat radalla ja poimia sieltä vinkkejä omaan työskentelyyn. Esimerkiksi nyt moni kärkipään ratsastajista ratsasti vastalaukka kiemuran täysin päin kummankin valmentajani oppeja vasten, saaden silti numeroiksi seiskaa ja kahdeksikkoa. Miksi? Koska laukan rytmi ja tahti säilyi. Moni ratsastaja ei suoristanut hevosta ollenkaan pitkän sivun suuntaiseksi, vaan he tekivät kaaren enemmän v-mäisenä, jolloin hevosen tasapaino ei ole niin kovalla koetuksella. Jos itse olisin tehnyt näin treeneissä, olisin saanut hirveät huudot siitä, kuinka suoristus jäi tekemättä ja kuinka kaaret olivat eri kokoiset. Radalle se kuitenkin olisi kelvannut, ja pisteetkin olisivat luultavasti olleet paremmat, koska kaaren ratsastettavuuskin olisi helpottunut huimasti.


Mutta tämän vuoksi kisoissa käydään - me nimittäin halutaan oppia. Ensi kerralla olen ainakin itse paljon fiksumpi ja osaan ainakin tehdä ennakkovalmistautumisen vielä huolellisemmin. Poni oli kuitenkin toisen päivän radalla mahtava ja parempaa suoritusta en olisi voinut edes toivoa <3


TIIVISTYS

Poni teki elämänsä radan. Se oli tasainen ja se kuunteli mua hienosti koko radan. Prosentteja kertyi 60,417%. Kommentit tuomareilta olivat positiivisia ja kannustavia. Heistä poni kaipaa vielä kuitenkin lisää kantovoimaa taakse ja lisää yliastuntaa käyntiin. Ravin rytmi jakoi edelleen mielipiteitä, toisesta se oli hyvä, toisesta kiireinen. Sijoitus oli tässä kenttä kutosen ohjelmassa kymmenes ja sijoitus ei jäänyt kauas. Poni on påp <3

2 kommenttia