torstai 12. syyskuuta 2013

Esittelyssä Mg Pickpocket

Olen todella iloinen saadessani nyt muutamien kuukausien ajan työskennellä Poksun kanssa. Tämä todellinen herrasmies on erittäin osaava ja hyvin koulutettu hevonen, joka työskentelee aina täysillä. Pitkästä aikaa pääsen hyppäämään hevosella, joka opettaa minua.



Poksu tuli minulle hypättäväksi, koska hevosen omistajalle sattui pieni haaveri, jonka seurauksena ratsastus ei ennen joulua onnistu. Olen pitänyt tunteja tälle ratsukolle jo miltein kahden vuoden ajan, joten hevonen sinänsä on minulle todella tuttu. Vuosi sitten kesällä kipusin kerran Poksun selkään erään hyppärin päätteeksi, mutta muuten olen seurannut sen touhuja maasta käsin.



Tarkoituksena minulla on pitää Poksun mieli virkeänä ja asettaa sille sopivasti haasteita. Hyppään sillä noin kerran viikossa tai kahdessa, tarpeen mukaan.


Eilen hyppäsin Poksulla toista kertaa ja voi vitsit kun oli kivaa. Sen kanssa kaikki on sinänsä helppoa ja kivaa, mutta harvoin tulee istuttua noin herkän hevosen kyydissä. Vaikka maahan näkee, kuinka herkkis se on istunnalle ja muille avuille, niin en olisi ikinä uskonut sen oikeasti olevan noin äärettömän herkkä.


Tein Poksulle alkuun perinteisen selkätreenin, eli puomi-5,5m puomi- 2,5m okseri. Näin se joutuu väistämättäkin hyppäämään selän läpi. Halusin lisäksi keskittyä Poksun suoruuteen hypyissä, se kun mielellään vetäisi niissä hieman vasemmalle. Tämän treenin kauttaa sain itse hienon muistutuksen Poksulta siitä, kuinka laukka voi oikeasti olla todella rauhallinen, mutta silti napakka. Poksu on itse niin fiksu, ettei mene yhtään sen kovempaa, kuin mitä sen oikeasti pitäisikään mennä. Vaikka kuinka itse yrittäisit sössiä lähestymisen, niin Poksu ei edes anna siihen mahdollisuutta. Tämä tekee mulle tosi hyvää, koska itse mielelläni säädän aina ihan liikaa ennen estettä. Nyt jouduin istumaan hiljaa ja sain itsellenikin ihan erilaisen fiiliksen lähetymisiin kun annoin itselleni ja hevoselle enemmän aikaa. Alla olevasta videosta näkyy hyvin se miten mun tekisi kovasti mieli vaikuttaa hevoseen ennen ensimmäistä lähestymistä, mutta saan itseni pidettuä juuri ja juuri kurissa ja odotettua rennosti ekalle :D

video


Verkkahypyt olivat siis todella hyviä ja napakoita. Olin niihin itse älyttömän tyytyväinen, samoin suoruuteen, joka tuli aika lailla itsestään loppujen lopuksi. Verkan jälkeen hyppäsin suoraan pienen radan. Ykkönen oli kaarteesta diagonaalilla oleva pysty, josta jatkettiin loiva kiemura seuraavalle pystylle. Sieltä kaarrettiin neljän askeleen linjalle, joka oli pysty-okseri. Mitään kummallisempaa rataa en lähtenyt rakentamaan, koska me kuitenkin vielä vasta tutustumme Poksun kanssa toisiimme. Halusin kuitenkin itse kokeilla, miten se muuttuu radalla, koska nyt olen aiemmin tehnyt sen kanssa vain puomeja ja kontorolli-harjoituksia.


Radan kanssa ei oikeastaan ollut mitään muuta ongelmaa, yhden kierroksen alkua lukuun ottamatta. Oltiin nostettu esteitä edelliseltä kierrokselta kolme reikää ja tehty välikävelyt ennen isompaa kierrosta. Poksu ei ollut ihan messissä tässä korotuksessa, joten se hyppäsi vähän turhan matalana kaksi ensimmäistä pystyä ja otti molemmilta puomit mukaansa. Tämä on vain selkeää rutiinin puutetta ja itseäni ei tuollainen huoleta ollenkaan :) Aloitettiin kierros vaan alusta ja johan kintut nousi! Herra ajatteli että toista kertaa ei kyllä enää keilata..


Poksun kanssa oli helppo edetä radalla - piti vain säilyttää sama laukka ja uskaltaa olla vaikuttamatta liikaa. Kun uskalsin, kaikki sujui niin helposti. Ensi viikolla ajattelin mennä sen kanssa tunnille, koska pääsen kerrankin tekemään osaavan hevosen kanssa. Voidaan Kirsin kanssa keskittyä vain muhun ja saan rehellistä palautetta hevoselta koko ajan :)










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti