keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Turvallisuus

Muun muassa Aada ja Maisa kirjoittivat viime viikolla pahoista tavoistaan hevosten kanssa. Itse en syyllisty kovinkaan moneen heidän mainitsemistaan paheista, mutta yksi tosi iso huono tapa mullakin on. Nimittäin puhelimen kanssa pelleily ratsastuksen aikana.

Hilda aamumaastossa viime kesänä

En tiedä mikä siinä on, mutta musta on tosi tylsää vain kävellä hevosten kanssa. Ihan sama, olenko maastossa vai kentällä - en jotenkin vain osaa rauhoittua ja olla. Silloin paras kaveri on puhelin, ainahan mulla on joku meili tai vastaamaton fb-viesti, johon voi vastata. Ei ole väliä, onko ratsuna uusi vai vanha tuttavuus, puhelin on yleensä aina kourassa.

K:n kanssa menossa treenailemaan

Eihän siinä mitään jos puhelin tippuu maahan, niitä saa aina uusia, (tosin aika kalliiksi tulisi joka viikko tiputella luuri maahan ja rikkoa se..) mutta jos hevonen sattuisi säikähtämään ja mulle kävisi jotain?  Saattaisipa hieman muuten harmittaa.

Miltein joka päivä näkee tällaisia kuvia koristamassa facebookin sivuja. Minä ja heppa alhaalta tai ylhäältä, kypärän kanssa tai ilman. Mullakin niitä on ihan liikaa..

Ihanin poni Ed <3

Toinen huono tapa (jota en onneksi enää harrasta kovin usein) on musiikin kuuntelu. Kuulokkeiden läpi ei kuule mitään muuta ja sepä vasta vaarallista onkin. Esimerkiksi tiedän monia jotka maastoilevat aina kuulokkeet korvilla. Entä jos takaa tuleekin rekka tai pyöräilijä, jonka hevonen kuulee mutta sinä et? Nämä ovat nimen omaan sellaisia tilanteita, joissa ratsastaja pystyy ennakoimaan ja välttämään haaverin. Kuulokkeet päässä siihen ei kuitenkaan pysty.

Akustin kanssa maastossa muutama viikko sitten

Muuten olen aika tyytyväinen siihen miten turvallisesti käsittelen hevosia. Talutan hevosia aina narussa, hankalampia jopa ihan myös kotona ketjun kanssa. Olen tottunut huolellisuuteen hevosten kanssa hoitajaurani aikana varmasti juuri sen takia, koska olen niin pienikokoinen. Minulla on ollut myös aina todella paljon ammattilaisia ympärilläni, niin hoitajia kuin ratsastajia, jotka ovat aina painoittaneet turvallisuutta.

Mitä huonoja tapoja teillä on? Oletteko lopettaneet jonkun niistä jonkun haaverin myötä?

9 kommenttia

  1. Minä olen kanssa ollut aina varovainen hevosten kanssa, mutta sitten oli huonoa tuuria matkassa ja hevonen tärmäsi lautanen edellä olkapäähäni samalla, kun olin juuri tönäisemässä sitä kauemmaksi yläselkääni käyttäen. Ja kun tämä tapahtui riittävän oikeassa kulmassa, tulos oli poikkimennyt solisluu. :(

    Koskaan ei voi olla liian varovainen, mutta joskus tapahtuu, vaikka olisi. Ja useimmiten juuri silloin, kun "minä nyt tämän tästä nopeasti, kun ei tässä ennenkään ole mitään…"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui! Mä olen onneksi selvinnyt kaikesta aina vain tikkauksilla ja pienillä hiusmurtumilla.. Kopkop.. Mutta liian varovainen ei koskaan voi olla :)

      Poista
  2. Mulla on kans niitä peiniä tyhmiä pahoja tapoja jättää esim riimu auki tai olla pitämättä hevosesta kiinni. Kuitenkin Aadan kirjotus pisti ajattelemaan ja nyt yritän tosissani kiinnittää huomiota tällaisten tapojen karsimiseen :) Ilman kypärää en ratsasta ikinä, paitsi esimerkiksi ulkomailla rannalla tms jossa kypärää ei yksinkertaisesti ole saatavilla. Itse sorrun hyvin harvoin kännykän näpyttelemiseen, erityisesti jos joku on katsomassa, kun hevoset joita ratsastan eivät ole omia. Silloin tällöin tulee napattua kuvia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällaset aiheet kyllä selvästi laittavat ajattelemaan, hyvä niin :) Jos omatunto alkaa edes hieman kolkuttamaan kaikilla jotka tekstin lukivat, on se musta vaan todella hyvä asia :)

      Poista
  3. Tää aihe on kyllä taatusti hyvä nostaa pinnalle aina aika ajoin! Toivottavasti ihmiset pysähtyy hetkeksi miettimään omaa ja muidenkin turvallisuutta hevosten parissa touhutessa!

    Mä olen aina pyrkinyt välttämään turkia riskejä tallilla ollessa, en koskaan ratsasta ilman kypärää ja enkä mene hevosen taakse/takaa, ellei ole ihan äärimmäinen pakko. Boksin oven suljen aina, kun lähden pois vaikka edes ihan pieneksi hetkeksi ja muutenkin pyrin pitämään järjen kädessä kaikissa tilanteissa. Huonoimmat tapani ovat varmaan ilman hanskoja taluttaminen esim. tarhasta hevosta haettaessa ja se, että suojia riisuessa en aina jaksa vaihtaa puolta, vaan kurkottelen ne "toisen puolen" suojat pois hevosen mahan alta.

    Luulen, että tähän omaan melko turvalliseen käytökseen vaikuttaa se, että olen "vain" tuntiratsastaja ja tekemisissä toisen ihmisen omistamien hevosten kanssa. En todellakaan halua omalla välinpitämättömyydelläni/huolimattomuudellani/laiskuudellani aiheuttaa vahinkoa toisen eläimille tai muulle omaisuudelle, enkä itsellenikään. Ei sillä, että haluaisin törttöillä omankaan hevosen kanssa, jos sellainen olisi, mutta jotenkin se, että hevonen on jonkun muun oma, lisää kunnioitusta ja huolellisuutta. Vahinkoja tietysti sattuu kaikille joskus, mutta aika moneen asiaan voi itse vaikuttaa!

    Turvallisia hetkiä hevosten parissa kaikille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä siinä ehkä juuri onkin, kun käsittelee toisten hevosia harvemmin niin niiden kanssa toimii jostain syystä tarkemmin verrattuna niihin, jotka omistavat hevosen tai muuten käsitteevät toisten hevosia useammin.. Eihän niin tietenkään saisi olla, mutta jostain syystä niin se vaan menee..

      Ja usein oma huolimattomuus ei välttämättä vaikuta edes sinuun itseensä, mutta se mitä se saattaa aiheuttaa muille onkin sitten toinen juttu. Esim. jos karsinan oven jättää auki, saattaa hevonen päästä karkuun ja säikyttää toisen hevosen jonka ratsastaja voi vaikka pudota. Itselle ei käy mitään, mutta hevosille ja toisille ratsastajille saattaakin sattua ihan pahasti..

      Poista
  4. Itsellä oli aikoja sitten tapana kääräistä riimunnaru käden ympäri. Hevosta pesariin taluttaessani 3-4 vuotta sitten kuitenkin luovuin pääosin tästä tavasta: hevonen säikähti jotakin, riuhtaisi itsensä irti - tuloksena vasemman ranteen molemmat luut poikki ja nirhaumia. Joskus taluttelen vieläkin puolivahingossa näin, mutta lähes heti otan "oikeaoppisen" talutustavan käyttöön :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla meni kans sormi toissa kesänä kun pidän narua jotenkin hassusti pikkurillin ja nimettömän välissä ja poni säikähti ja vetäs niin lujaa että se sormi otti jotenkin vastaan ja pam. Siitä kärsin edelleen ja en oo kyllä sen koommin niin hevosta taluttanu..

      Poista
  5. En tiedä miten bongasin tällaisen vanhan tekstin täältä :) mutta musiikin kuunteluun sen verran, että itse kuuntelin aiemmin paljonkin musiikkia hevosen selässä niin että korvassa oli vain toinen nappikuuloke (toisen laitoin siis esim paidan sisälle). Näin kuulen musiikin mutta pysyn samalla kartalla siitä mitä ympärillä tapahtuu. Minua tämä "toispuoleisuus" ei ole häirinnyt. Nykyisen nuoren heppani kanssa olen kuunnellut musiikkia vasta ihan muutaman kerran, yleensä muistan kuulokkeet vasta siinä vaiheessa kun olen selässä enkä jaksa enää laskeutua alas satulasta hakemaan niitä autosta. Taustamusiikki kuitenkin voisi parantaa omaa keskittymistä ajoittain paljonkin, joten täytyy muistaa taas jatkossa.

    Omana opetuksenani voisi pitää sitä kun joskus toin tammaani + sen varsaa (ts.nykyistä ratsua) sekä kolmevuotiasta NF- tammaa laitumelta (varsa vapaana, tammat narussa) Crocsit jalassa.. Uhmaikäinen poni päättikin säikähtää ja juosta yli, missä nuo Crocsit eivät juurikaan suojanneet... Jalkapöytä sai tärskyn ja oli TOSI kipeä, mutta ei onneksi murtunut. Tuon jälkeen olen ollut hiukan tarkempi jalkineista.
    Samoin lastauksessa eka hevoseni pääsi kerran peruuttamaan pois trailerista niin vauhdikkaasti että minulta oli nahat pois kämmenistä + useasta sormesta. Sen jälkeen muistin vuosikaudet pitää hanskat kädessä aina lastauksessa. Eli kantapään kautta oppii tyhmäkin.. ;)

    VastaaPoista