Kohti Nanningia

Huomenna olisi siis Nanningin kurssin eka päivä, jee! En yhtään tiedä, miten meillä tulee sujumaan, mutta ennen kaikkea odotan kurssilta uusia näkökulmia ja neuvoja mun omalle istunnalle ja työstöön Akun osalta. Uudet ihmiset ja valmentajat huomaavat aina eri asioita, ja mitä todennäköisimmin myös Niels niitä meistä löytää.

Ekana päivänä on tiedossa puomeja ja kavaletteja ja mua huolettaa ne vaihdot. Akuhan on sellainen, että kun sitä ei kiinnosta vaihtaa puomin tai kavaletin päällä, niin se jää vaan härskisti vastalaukkaan. Muutenhan Aku toimii puomeilla aika kivasti, koska sen ei tarvitse laukata niillä sitä suurta ratalaukkaa. Saan lyhennettyä ja pidennettyä laukkaa hyvin puomi- ja kavalettitehtävissä, mutta heti kun esteet nousevat hepalla menee käsijarru päälle. Tähän ongelmaan toivonkin todella saavani korjausta ja neuvoja.

Tokana päivänä on sitten linjoja ja enemmän hyppyjä. Tässä vaiheessa mun täytyy itse skarpata kaarteissa, jotta en jää tekemään niitä eksrta-askelia, vaan jatkan rytmissä kohti estettä, vaikka en jonain kertana näkisikään askelta. Paino on saatava myös hyvin jalustimille, mutta sen suhteen oon tehnyt niin paljon duunia, että sen pitäisi olla nyt iisimpää.

Viimeisenä päivänä olisi tiedossa sitten rataharjoitus. En yhtään tiedä millä korkeudella mun tulisi suorittaa oma rata, mutta eiköhän se ole sitä 100-110 tasoa jos kaikki sujuu hyvin. Jos haluan pysyä mukavuusalueella, 100cm on hyvä. Jos taas haluan mennä ulos mukavuusalueelta ja haastaa itseäni, hyppään 110cm. Saa nähdä mihin päädytään :)

Tänään aion ratsastaa Akun reaktiivisesti, mutta kuitenkin melko kevyesti. Viikonloppu tulee olemaan sille rankka, ja tänään haluan vain saada pienet säädöt kohdilleen.

Olen huomannut, että moni treenaa aina valmennusta varten ja on huolissaan siitä, että mitä jos valkussa ei sitten sujukkaan?! Itse olen sitä mieltä, että juuri siksihän sinne valmennuksiin mennään, jotta virheet tulevat esille ja jotta saamme niihin ratkaisuja ja neuvoja. Mielummin ainakin itse hakkaan päätä seinään valmentajan kanssa, kuin yksin.

Toivottavasti Nielsillä on kova pää (ja seinä..) koska Akun päätä ei saa rikki millään.. :D

Heipsatiheihei

Tänään onkin sitten vuorossa ensimmäinen kuvaton postaus pitkiin aikoihin! Kuvaajaa ei aamuisin ole tallilla mukana, joten nyt täytyy selvitä pelkällä tekstillä..

Hyppäsin aamulla pitkästä aikaa Poksulla. Poksulta leikattiin hammas tässä välissä ja siksi mulla tuli hieman taukoa meidän hyppytreenien osalta. Aamulla kuitenkin rakensin maneesiin pienen jumppatehtävän ja yhden linjan 16 metrin välillä.

Oli alkuun hienoa huomata, miten Poksun edellisen päivän iilimatohoito oli vaikuttanut hevoseen. Normaalisti Poksu on vähän vino oikealle, mikää näkyy mm. kaarteissa laukassa, kun se vaihtaa takapään aika helposti ristilaukalle. Se jää oikealle mielellään myös hieman hitaaksi jalalle, kun sitä lähtee suoristamaan, mutta tänään se oli hyvin suorana ja liikkui todella upealla energialla eteen heti alkuverkasta asti!

Aloitan Poksun kanssa usein laukassa, koska se on diesel-malli ja käynnistyy hitaasti. Laukkailin melkein vartin ajan kevyessä istunnassa ja mietin omaa painoa jalustimille ja hyvää staattista ylävartaloa. Tämän jälkeen istuin alas ja tein muutamat vaihdot ja vasta sen jälkeen siirryin raviin. Poksu toimi hirmu hyvin ja otinkin tässä välissä pikkuiset välikäynnit.

Aloitin hypyt siis jumpalla, ideana, että Poksu pysyisi hypyissä rauhallisenä, eikä tekisi niitä nopeana. Tämä onnistui erittäin hyvin molempiin suuntii, vaikka aluksi itse olisin halunnut ottaa aina yhden askeleen enemmän ennen linjaa kaarteesta ulos. Tämä on mun oma suosikki moka, eli todella usein lähden tekemään askelta linjalle tai puomille fiiliksellä "yks vielä, yks vielä".. Päätin kuitenkin muutaman kerran jälkeen, että nyt riittää ja en saa enää ratsastaa taakse. Sitten hyppyjen laatukin parani, kun Poksu sai edetä paremmassa rytmissä :)

Pikku breikin jälkeen siirryin ratsastamaan linjaa viidellä askeleella. Halusin, että Poksu ottaa kunnolla takapään alle välissä ja tekee pyöreitä ja laadukkaita hyppyjä linjan toiselle osalle, ilman nopeaa viimeistä askelta. Vain muutaman kerran heppa teki vikan askeleen turhan malttamattomasti, mutta muuten tehtävä oli itseasiassa hellpo :) Kun laukka oli välissä laadukas ja hypyt pyöreitä, ratsastin välin vielä neljälläkin askeleella. Lopuksi esteet olivat 90-110 tasolla ja Poksulla oli hurjan hauskaa :) Ja niin oli kyllä mullakin. Tää heppa saa mut kyllä aina hyvälle tuulelle ja sen kanssa on aina niin mukava tehdä töitä! Ihanaa, että ihmiset löytävät itselleen noin ihania hevosia :)

Loppuun vielä hyvät loppuravit ja pitkät käynnit kentällä. Sitten Poksu pääsikin tarhaan ja mä töihin. Huomenna taitaa ratsastukset jäädä, mulla on sen verran puolkuntoinen olo ja viikonloppuna on tosiaan se Nanningin kurssi ja en missään nimessä halua olla siellä kipeänä! Odotan kyllä kurssia niin innolla :)