Ihana Kikko

Mikään ei ole sen parempaa kuin hyvä valmennus ja ahaa-elämys. Mikään ei voita sitä.. Tai no, voitto ehkä. Ja noh, kaksoisvoitto kyllä myös tietysti ;)

Olin eilen siis Hildan kanssa Kikon tunnilla pitkästä aikaa. Heti alkuun Kikko totesi että "Hildastahan on tullut ihan normaali".. Onks siinä ollu jotai vikaa vai, häh!? No ei kuulemma ollut, mutta nuoresta ponista oli kuoriutunut ihan taitava poni :)

Aloitettiin ympyrällä ihan vain siirtymisillä käynnin ja ravin välillä. Hilda oli vahvan tuntuinen ja se jäi turhan matalaksi ja liikaa kädelle. Kikko neuvoi siirtämään sen käyntiin heti, kun se jäi yhtään vahvaksi. Käynnissä mun piti olla itse tarkkana siitä, että maltoin työstää käynnin rennoksi. Alkuun se ei meinannut onnistua, mutta Kikon annettua mulle neuvon "ratsasta käyntiä jalat irti" rentoutui poni todella nopeasti. Heti kun poni oli kävellyt muutaman askeleen rennosti, sain jatkaa jalan kanssa ja kappas, eipäs meillä ollutkaan enää mihinkään kiire :) Kun siirtymiset sujuivat, otettiin mukaan laukkaa. Nostin ensin ravista ja poni pysyi todella hyvin tuella ja pyöreänä koko ajan. Kikko oli aika yllättyneen oloinen meidän niinkin tasaisista nostoista ja saatiin kävellä hetki. Käynnin jälkeen tehtin sitten toinen suunta ja sinne myös nostot käynnistä, jotka sujuivat myös erittäin hyvin, jee!

Tämän jälkeen jatkettiin väistöillä diagonaalilta uralle. Yllättäen ennen vaikeampi, oikeasta jalasta vasemmalle väistö, olisin helpompi. Olin itse tarpeeksi nopea irrottavien apujen kanssa oikealta ja väistöt olivat todella laadukkaita. Vasemmasta jalasta oikealle meinasin itse jäädä alkuun liian hitaaksi vasemmasta ohjasta pidätteiden kanssa, mutta lopulta olin itse jälleen kartalla ja ponikin keveni huomattavasti.

Sitten siirryttiinkin avoihin. Avoissa vasen ohja meinasi taas jäädä liian hitaaksi nopeissa pidätteissä. Ai että sapetti. Tsemppasinkin sitten ihan todella huolella ja sain ponista irti muutaman tosi hienon avon :) Oikealle tehtiin oikein hyvin koko ajan, koska muistin itse olla nopsa!

Tunnin loppuun kerettiin vielä tekemään sulkujakin. Aluksi tehtiin muutamat käynnissä, jotta saatiin tarpeellinen taivutus ja oma kroppa kohdilleen. En ole itse koskaan saanut sulkuihin sellaista neuvoa, että lantio pitää kääntää hevosen lapojen mukaisesti, mutta se auttoi mua ihan hirveästi nyt tällä kertaa! Ja onhan se ihan loogistakin, taas ihmetyttää miksen itse ole tajunnut tätä aikaisemmin.. Ravissa mun piti ihan tosissaan taas miettiä nopeaa irroittavaa sisäohjaa, koska jos jäin vetämään, esti se ponin taipumisen. Loppuun esitettiin kuitenkin kelvot sulut molempiin suuntiin ja saatiin lopettaa! Poni on tehnyt niitä vielä niin vähän, että olin tosi tyytyväinen viimeisiin pätkiin.

Laukattiin vielä maneesia ympäri sillä mielellä, että saataisiin hepat ihan kunnolla liikkeeseen, kun oma kenttä on niin huonossa kunnossa. Käänsin jossain vaiheessa sitten diagonaalille ja ajattelin tehdä vaihdon ravin kautta. Kikko kuitenkin huusi että "nyt vaihto" ja mähän sitten vaihdoin. Ensin tuli vaan etupää ja ympyrällä takapää, jeee! Kikko pyysi tekemään saman tien vielä uuden toiseen suuntaa ja hiphei! Sieltä se vaihto tuli, ihan puhtaasti vieläpä :) Toki raipan avustuksella, mutta silti. Tein vielä ensimmäisen suunnan vaihdon uudestaan raipan kanssa ja hienosti poni suoritti senkin vaihdon. Vielä vauhtia kertyi vaihdossa hieman liikaa, mutta se ei haittaa. Pääasia, että poni vaihtoi ja että se tuli takaisin vaihdon jälkeen :) Nämä olivatkin sitten ponin ekat vaihdot, ai että oon ylpeä siitä <3

Mutta sitten siihen AHAA-elämykseen. Koittakaas arvata mikä se on!? Se liittyy itseasiassa mun ylävatsan ongelmaan ja mä en ymmärrä miten kukaan ei koskaan ole huomannu tätä ongelmaa aiemmin!!

Mä venytän mun LEUKAA eteen, aina kun hevonen jää vahvaksi edestä. Siis leukaa!! Siis vähän samalla tavalla kuin ne sellaiset ihmiset jotka osaa liikuttaa vaan leukaa ja päätä ilman että niiden muu kroppa liikkuu! Mun pitäs varmaan kuvata tästä teille video, koska en tiiä kuinka moni tajusi tosta selityksestä mtään :D

Eli Kikko huomasi tuon leuka-virheen nyt heti tunnin alussa. Mietin itse, miksei Kikko ole aiemmin sanonut siitä mitään, mutta syy on luultavasti se, että olen käynyt ponin kanssa Kikon luona vain kisoja ajatellen, jollon pääosassa en ole ollut minä, vaan poni ja sen liikkuminen. Toki tuo istuntavirhe on vaikuttanut tekemiseen, mutta Kikko ei varmasti ole samalla tavalla keskittynyt mun asentoon aiemmilla kerroilla.

LEUKA!! leuka on työntynyt eteen ja yläselkä taakse ja ylävatsa mennyt kasaan - ei näin.

Kikko pyysi mua siis heti alkuun pysähtymään ja otti mua leuasta kiinni ja veti sen oikealle paikalle ja käski ajatella samalla sellaista tunnetta, että yrittäisin tehdä itselleni kaksoisleukaa. Itseasiassa ihan kuka vain voi kokeilla tuota vaikka saman tien. Katso eteen päin, vedä leuka lähelle kaulaa ja koita tehdä kaksoisleuka. Tämän jälkeen pudota hartiat alas ja voila!! Mulla ainakin oma vatsa kasvaa pituutta hurjasti ylös ja selkä ryhdistyy myös kummasti. Ihana Kikko.

Parasta tunnissa oli, että huomasin itse joka kerta kun leuka lähti lapasesta. Kun sain leuan pysymään kurissa ja hartiat alhaalla, muuttui poni todella kevyeksi ja ihanaksi. Parhaat erot sain tunnin aikana aiempiin kertoihin verrattuna näkymään keskiraveissa, jossa poni joutui nyt ihan oikeasti venymään mun läpi, ilman että painui piiruakaan alas. Oli kyllä tosi hieno tunne tuntea ne liitävät askeleet takaa eteen ponin kanssa, koska se ei aiemmin ole tuollaista liitovaihetta väläyttänyt.

On tämä istunta vaan jännä juttu. Täytyy vaan jaksaa jatkaa sen työstämistä, kaikesta saa sen avulla niin paljon enemmän irti!

Ihana syksy...

Niin kuin moni tietää, melkein mun kaikki ratsastettavat hevoset asuvat tallilla, jossa ei ole maneesia. Moni ihmettelee usein, kuinka ihmeessä pystyn läpi talven treenaamaan normaalisti kohti tulevaa kisakautta.

Niin kauan kun ei ole pakkasta, pärjään itse ilman maneesia vallan mainiosti. Tottakai täytyy olla tarkkana siitä, että kenttien pohjia kunnostetaan ja huolletaan asiallisesti ja ajallaan, jotta pääsee työskentelemään sen puolesta kunnolla. Kuitenkin juuri tämä aika (täällä etelässä) on se kaikista haastavin aika. Tällä hetkellä kentän pohja on aivan umpi jäässä joka paikassa ja päälle on satanut vettä. Kun vesi ei pääse valumaan pois, jäätyy se kentän pinnalle, jolloin kentästä tulee kova ja erittäin liukas.

Helpoin vaihtoehto tietenkin tähän jäiseen aikaan on mennä maneesille treenaamaan, se nyt on aivan selvää. Itse tein Akun kanssa lauantaina todella vaativan ja raskaan estetreenin Peikin maneesilla, jonka jälkeen mun oli sunnuntaina siis pakko saatava Akuli liikenteeseen. Tämä onkin sitten se haastavampi osuus.. Kenttä nmittäin näyttii juuri tuolta, kuin yllä olevassa kuvassa, joten sinne ei ollut asiaa.

Koska halusin saada Akun vetreäksi hyppyjen jälkeen, otin suunnaksi ainoan pellon, joka Akun tallin läheisyydessä on. Koska pellolle on aikamoinen matka, sain alkuun hyvät pitkät käynnit. Lihakset kerkesivät näin lämmetä ja pellolle päästyäni pystyin heti aloittamaan ravissa.

Meidän pelto on todella tasainen ja siinä uskaltaa ratsastaa hyvillä mielin. Aina on kuitenkin hyvä muistaa, että kaikki pellot eivät ole samanlaisia. Vieraalla pellolla ratsastettaessa kannattaakin se alue jossa ratsastaa, käydä ensin maastakäsin läpi.

Työskentelin Akun isojen ympyröiden avulla hyvin taipuneeksi ja asettuneeksi. Kaverilla oli tosi kivasti energiaa, vaikka edellisen päivän treeni olikin todella rankka. Laukassa ratsastin vain loivaa ylämäkeä pitkin ylös ja tein muutaman ympyrän. Noin vartin työskentelyn jälkeen jatkoin takaisin tallille pitkin ohjin.

Olisin halunnut työstää Akua pellolla kauemmin, mutta mulla oli sen verran hoppu, että nyt kaveri sai tyytyä vain letkistelyyn ja rentoutumiseen. Kunnon kävelyt ja koko päivän tarhailu onneksi ovat myös hyvää liikuntaa, joten ihan hyvä rentoilutreeni saatiin silti aikaan.

Mutta niin kauan kun lunta ei sada tai kentän pohja ei sula, ovat vitsit vähissä.. Siihen asti itse ainakin teen todella käyntipainotteista työskentelyä sekä mäkitreeniä. Käynnissä teen itse paljon taivutuksia, kokoamisia ja pysähdyksiä. Erityisesti pysähdykset ovat todella hyvä treeni Akulle, joka ei millään malttaisi jäädä pyöreäksi ja tuelle niissä rehellisesti. Kun pysähdykset saa kuntoon, helpottuvat muutkin siirtymiset huomattavasti. Itse en vaan yleensä millään normaalisti työskennellessäni jaksa jäädä työstämään käyntiä Akun kanssa sen kummemmin, koska esteitä varten koen ravin ja laukan työstämisen tärkeämmäksi.

Käynnissä on myös hyvä treenata omaa istuntaa sekä oppia tuntemaan hevosen takajalkoja. Käynnissä voi hyvin työskennellä pienin, kootuin askelin tai isojen ja vahvojen askeleiden avulla. Ensin voi tehdä esim. väistöjäloivalla linjalla isoilla ja vanvoilla askeleilla ja sen jälkeen siirtyä taas pieniin ja koottuihin askeliin, jolloin väistölinjaakin voi hyvin jyrkentää.  Väistöt ovat myös sellainen liike, joka on helppo toteuttaa myös tiellä, jos kotitallin kenttä ei ole ratsastuskunnossa ja peltoja ei ole.

Omaa istuntaa ei koskaan voi treenata liikaa. Itse ratsastan paljon käynnissä näinä aikoina ilman jalustimia ja koitan korjata mahdollisimman paljon omaa istuntaani. Teen paljon siirtymisiä käynnin sisällä vain istunnan avulla ja koitan saada hevoset mahdollisimman herkiksi. Suljen usein myös silmät tässä vaiheessa, koska sillon kun yksi aisti on pois pelistä, muut vahvistuvat. Tässä tapauksessa tuntoaisti vahvistuu ja näin olen itse myös herkempi omille avuilleni, jolloin saatan huomata asioita, joita en muuten huomaisi.

Mäkitreeniä teen myös olosuhteiden sallimalla tavalla. Silloin kun tiet ovat hiekoittamatta, en tee sitä ollenkaan. Kun tiet taas on hiekoitettu hyvin ja/tai reuna-alueilla on pehmeämpää, ratsastan mäkiä ylös myös ravissa. Käynnissä treeni on kuitenkin myös todella tehokasta, toistoja täytyy vain malttaa tehdä tarpeeksi.

Tässä talven aikana saatte varmasti kuulla vielä paljon treeneistä ja tavoista, joita etenkin Akun kanssa tehdään. Maneesille pyrin menemään ainakin kerran viikossa, koska se on ainut paikka, jossa voi hypätä ja edetä kunnolla.